Leikittää itse itseään

Jos ei kerta kukaan leiki, niin pakkohan se on itse keksiä jotain tekemistä!

Leluja on pilvin pimein, mutta jostain syystä parhaiten Lillille kelpaavat sellaiset, jotka eivät ole mitään leluja. Ensin pää pinkkiin kassiin, sitten etutassut perässä. Löytyi! Kassakuitti suussa pieni kissa pinkoo karkuun ja hetken päästä tulee taas vastaan kuittia läpsien.

Kun kuitti alkaa olla hajoamispisteessä, täytyy keksiä jotain muuta. Olisiko saunassa jotain. Pienestä pitäen saunan kaiteella keikkunut Lillikkä tekee samaa edelleen: roikkuu kaiteen yli ja metsästää toiselta puolelta omaa häntäänsä. Ihme kyllä pieni "kerä" ei ole tehnyt vielä kieppiä, kun metsästää kaiteen alta omaa takapäätään...

Pieni järjetön ravaus ympäri asuntoa saa aikuistekin hereille! Äänitehosteet mukaan ja häntä pörhössä ensin kirjahyllyyn toista lautaa pitkin ylös ja toiselta puolelta hyppy catmaxiin. Sieltä loikka sohvalle ja tuhatta ja sataa makuuhuoneeseen. Siellä silppaa delttaan ylös asti ja hyppää toisen kirjahyllyn päälle. Sieltä onkin hypättävä lattialle suoraan ja sen jälkeen voikin tutkailla, saisiko jostain jo leikkikaverin. Joskus joku innostuu juoksemaan mukana ja sehän on Lillin mielestä aivan parasta! Äkkikäännöksellä ja pienellä pörhentelyllä jahdattavasta tuleekin jahtaaja ja sitten mennään kovaa toiseen suuntaan.

Kun ei jaksa enää riekkua, on kiva käpertyä Sagan viereen ja jos hyvä tuuri käy, pääsee myös huvitutille. Iines saattaa joskus ohimennen vähän pestä tyttöään, mutta muuten on kyllä sitä mieltä että on jo tarpeeksi iso selvitäkseen yksin.

Lilli 15 weeks

15 weeks today!
Naturally (being obsessed with weighting anything other than myself ;-)) I had to weight Lilli this morning and she was 2120g.

She doesn't eat much - she for example thought that most of the food that came from Zooplus, was total crap ;-) She mostly eats Royal Canin's babycat and Miamor pouches. She doesn't eat meat and what is strange for Iines' girl: she doesn't like any treats!

Time seems to fly, only 2,5 weeks and she will be 4 months old!

Foster-mother Saga...

Poor Saga... As soon as she even tries to lay down and rest for a while, her "babies" come to her... Lulu is missing from this photo, but she also wants Saga to nurse her. I have no clue if Saga gets some kind of satisfaction out of this?!? but it's a bit odd that she is willing to take care of them all...

Another question is, how Iines is so eager to be her "kitten", too?! By the way, I weighted Iines and Lilli today and to my surprise Iines was 3,8kg! She is REALLY skinny, but it seems that she has gained around 500g since her litters - and maybe more, when she gets into normal shape again. She weighted only 3,2 kg before her fist litter and now she is at times close to 4 kg. Lilli was 2050g and will be 15 weeks on Wednesday. She doesn't eat much of anything, so she seems to be following on the footsteps of her mother - unfortunately :-/ but she has still gained weight nicely, so I think she at least eats something..?

Mila Siilinjärven näyttelyssä

Mila oli näyttelemässä itseään ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa aikuisten luokassa ja vaikka sertit jäi saamatta, täytyy olla ihan tyytyväinen tuloksiin. Lauantaina Mila oli EX2/4 ja voitti 2 vanhempaa ja ilmeisesti myös isompaa naarasta. Sunnuntaina Mila oli EX2/2, serti meni samalla tytölle kuin lauantainakin.

Olen kyllä sunnuntain tuomarin kanssa samaa mieltä siitä, että aika auttaa paljon asiassa :-) Iines on vanhoista linjoista ja on kehittynyt itsekin todella hitaasti. Ei siis ihme, jos lapsetkaan eivät heti vuoden iässä ole "valmiita". Kokemusta löytyy myös toisesta ääripäästä: Lulu kasvoi ja kehittyi erittäin nopeasti silloin aikoinaan ja saavutti aikuiskokonsa jo alle vuoden iässä. Sen jälkeen ei enää erityisemmin kasvanut tai kehittynyt (paitsi että sterilisaation myötä turkki kehittyi huonoon suuntaan :-/).

Mila on ollut kevään mittaan aika miehenkipeä, joten seuraavaksi tiedossa on leikkaus. Neiti nähdään seuraavan kerran näyttelyssä sitten kastraattina! Ja toivottavasti silloin pääsen itsekin neidin näkemään :-)

Siiri uudessa kodissaan :-)

Siirillä on mennyt mainiosti uudessa kodissa ja sieltä suunnalta on kuulunut hauskoja kuulumisia. Siiri oli pienestä pitäen hauska pentu ja nyt se on osoittautunut myös varsin vauhdikkaaksi! Ulkoilut sujuu ja leikkii kovin :-)

Ulkoilupäivä!

Vihdoin - ulkoilutusapu saapui ja Roope, Iines ja Lilli pääsivät samaan aikaan pihalle. Iines käytti aikansa ipanansa pakoiluun, Lilli tutkaili sen sijaan kaikkea mahdollista (ja yritti metsästää kimalaisia) ja Roope kulki pääasiassa omia teitään... Kun Lilli löysi Roopen, loppui Roopelta "hyvä meno"... Niin kuin ilmekin kertoo ;-)

Lilli haistelee ruohoa ja yrittää paikantaa mahdollisia saaliita

Poissa on se söötti pentu - tilalle pintsi-teini ;-)

Kimalainen! Nyt mä nappaan sen...

Roope on vähän sen näköinen, et jätä nyt mut jo rauhaan... Lilli sen sijaan oli iloinen, että löysi pihalta kaverin! Lilli löysi myös innokkaita silittäjiä, joista toinen otti neidin syliinkin. Yllättävän reippaasti se oli, vaikka ei ole lapsiin tottunut. Juoksi kyllä karkuun, kun lapset juoksi perässä ;-) Mutta tuskin sai mitään traumoja. Hyvä vaan että tottuu kaikenlaiseen menoon ja meininkiin!

Epistä, suosimista, lellimistä... PROTESTI!

Haluan tehdä reklamaation!!! Eilen näytti ensin tosi lupaavalta, kun emäntä alkoi pukea kenkiä jalkaan ja jo innostuin... jee, taas pihalle! Yritin heti jonottaa oven takana vuoroani, mutta se vaan sanoi, että "et sä näihin valjaisiin mahdu" ja puki pienet vaaleanpunaiset valjaat pikku-Lillille. Niin ne sitten katosivat ovesta ulos ja parvekkeelta näin, miten innoissaan se pieni sähikäinen juoksi ympäri pihaa: hyppi ja pomppi joidenkin itikoiden perässä ja juoksi kovaa...

MÄ jouduin sen sijaan tyytymään katselijan osaan. Ei paljoa lohduttanut, että Iines oli samassa veneessä. Se oli vähintään yhtä innokas kun minä, mutta niin vaan molemmat jäätiin rannalle ruikuttamaan. Toivo heräsi uudelleen, kun Lilli palautettiin sisään. Mutta EI! Ei tullut mun vuoroa eilen eikä Iineksenkään. Iinestä mamma lahjoi nameilla ja mulle lässytti jotain. Pah. Aamulla se lupaili, että tänään pääsen, mutta saa nyt nähdä!

Ilta myös päättyi pettymykseen, vaikka hetken jo toivoin että pientä parannusta olisi luvassa saaliin myötä. Mamma oli jo menossa nukkumaan, kun huomasi ikkunalla pörräävän ISON kimalaisen. Mehän kaikki huomattiin se myös ja kilvan yritettiin sitä napata. Mamma yritti vuoroin huitoa meitä kauemmas ja pörriäistä tuuletusikkunasta pihalle. Hädissään se sitten hakkasi sitä lehdellä niin kauan, ettei siitä ollut meille enää mitään iloa.

Terveisin,
laiminlyöty, hylätty, sorsittu Roope

PS. Menee mulla sentään vielä sisko-Sagaa paremmin... sehän ei oo ees halunnut pihalle sen jälkeen, kun mä kohtasin pihalla fasaanin! Se ite näki sen parvekkeelta käsin, mutta pelästyi niin pahasti, ettei suostu pihalle millään keinolla! Mua ei fasaani säikäyttänyt, päin vastoin ;-) mutta narun jatke hyppäsi varmaan pari metriä säikähdyksestä!