Ja maailma on sun...

Pienen miehen usko omiin kykyihin on suunnaton. Nyt kun istuminen alkaa jo onnistua, on seuraavaksi varmaan vuorossa ylöspäin kurkottaminen. Äiti jo kauhulla odottaa sitä, istumisharjoituksetkin ovat olleet täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita... Minne on kadonnut se vauva, joka hienosti päätä varoen kääntyili mahalleen ja takaisin selälleen. Kierimällä edetessäkin aina muisti varoa päätä... Nyt mennään eikä meinata, hirveätä kyytiä konttausasentoon, peruutusvaihde päälle ja siitä istumaan. Tyynyjä on pinottava vähän joka puolelle, että jos sattuu kaatumaan niin ei pää kolahda lattiaan.

Aika nopeaan ne taidot kuitenkin kehittyy. Nyt ei juurikaan enää kaatuile, vaan pystyy istuessa jo leikkimään ja heilumaan ja potkimaan ja ja ja... :D Itse voi vaan ihmetellä, kun toinen onkin jo niin iso. että istuu olkkarin lattialla ja leikkii niin vimmatusti. Ja istuu syöttötuolissa ja sotkun määrää on vaikea sanoin kuvailla :D

Turha muuten kertoa kissoille, että hiilarit eivät ole niille hyväksi. J:n puurohetket ovat niiden päivän kohokohtia, puuroa yritetään saada keinolla millä hyvänsä... Jos syöttäjän katse hetkeksikin harhaantuu lautasesta, on siellä musta kuono (=Saga) aivan varmasti. Hyväksi koettu keino on myös pestä J:n sormia, ne kun yleensä ovat enemmän tai vähemmän puurossa. Muukin J:n ruoka kiinnostaa, eivät ole kovin kummoisia lihansyöjiä, kun noissa ruoissahan ei ole lihaa kuin nimeksi :)

Kissanpennut ovat edelleen toiveissa ja ajatuksissa, mutta siis vain mun ajatuksissa, ei Lillin. Outo juttu, kun välillä öisin kuulostaa, että kiima olisi alkamassa, mutta sitten mitään ei kuitenkaan tapahdu. Ihan kuin sillä olisi jarrut päällä jotenkin. Olen sitä nyt seuraillut tarkasti, kohtutulehduksen pelossa, mutta normaalilta vaikuttaa. Ehkä vaan oli pillereillä liian kauan :( Mutta en ole vielä menettänyt toivoa.. onhan tässä aikaa, kun töihinpaluukaan ei vielä häämötä lähitulevaisuudessa.