Tallinnan "tuliaiset"...

Jo eilen illalla Sagan vointi vaikutti vähän heikolta, yleensä kovinkin aktiivinen rouva oli apaattinen ja ei syönyt tai juonut. Vointi oli pikkuhiljaa heikentynyt viikon mittaan, aluksi se alkoi oksentelulla jonka ajattelin johtuvan karvanlähdöstä (suuressa osassa oksennuksia oli karvaa mukana) ja nyt heikkeni siihen pisteeseen ettei Saga halunnut syödä tai juoda itse. Illalla Saga sai "hätäapuna" nutriplussaa ja ruiskulla vettä. Parafiiniöljyä oli tarkoitus myös antaa, mutta rouva pulautti kaikki rinnuksilleen eikä uusintayrityksestä tullut mitään. Suolitukos kummitteli mielessä.. En vain keksinyt mitä se olisi syönyt, tosin ainahan se jotain syö... ellei muuta niin karvaa.

Aamulla soitin paikalliselle eläinlääkärille josta ei aikaa löytynyt :-/ Pakkohan se jonnekin oli saada tutkittavaksi, joten seuraavaksi mieleen tuli muutama muu paikka, jotka huonoksi onneksi eivät auenneet kahdeksalta. Lahdesta tärppäsi, soitin vähän yli kahdeksan ja sain ajan 8:40. Muuten hyvä, mutta Mäntsälästä on sinne "vähän" matkaa.. Ehdittiin kuitenkin ajoissa, Sagakaan ei protestoinut matkalla, joten oli kyllä tosi kipeä.

Verikokeista ei oikein muuta selvinnyt, kuin että tulehdusarvot olivat koholla ja että kissa oli vähän kuivunut. Röntgenkuvassa näkyi jotain häikkää, jonka jälkeen päätettiin pistää varjoaineet kehiin. Tässä vaiheessa jouduin itse lähtemään töihin ja olin enää puhelintietojen varassa :-/ Puhelu tulikin tuntia myöhemmin; varjoaineet ei liiku, leikataanko? Toki annoin luvan avata ja katsoa, mikä siellä oikein jumissa oli. Seuraavaa puhelua sainkin odottaa yli 2 tuntia, tuntui muuten tuplaten pidemmältä ajalta.. Lopulta puhelu tuli: vierasesine oli löydetty ja poistettu, samalla jouduttiin poistamaan pätkä suoltakin. Saga kuitenkin hengissä ja valmiina odottamassa kotiinpääsyä.

Kun pääsin Lahteen asti, näin suoliston tukkineen esineen. En ollut uskoa silmiäni, ja sen vuoksi se oli otettava ihan mukaan asti todistusaineistoksi... Kuvat on vähän huonoja, mutta kyseessä on Dzingelistä peräisin oleva ruuvinsuojus!! Noita kyseisiä kapistuksia oli hotellihuoneen kirjoituspöytä täynnä. Olinkin jo ehtinyt ihmetellä ajomatkan aikana, että mistä ihmeestä Saga oli voinut ruuvinsuojuksen löytää, kotoa kun olen jo ajat sitten moiset poistanut (tykkää repiä niitä irti, samoin kuin äitinsäkin).

Eihän siinä mitään, että se on Tallinnasta asti tuotu, mutta reissusta on tasan 2 kuukautta aikaa :-/ Siellä se on suolistossa muhinut koko tämän ajan. Ihme että ei alkanut aiemmin jo vaivaamaan... Ja onneksi ei alkanut oireilla Pietarissa. Kasvattaja ihan joutui varmistamaan puhelimessa, että tarkoitanko että kapistus on Pietarista ;-) Vaan ei, Dzingelissä tuota varmaan jo kaipaillaan...

Nyt rouva makoilee makuuhuoneessa taju kankaalla, verkkopuku päällä. Toivottavasti paraneminen lähtee hyvin käyntiin. Huomenna lapset suuntaavat Rurokin näyttelyyn, mutta äiti jää kotiin. Onni onnettomuudessa, että on edes hengissä.