Maalaispoika tuli kaupunkiin...

Kyllä kaupungissa on kummallista, puhuvatkin eri tavalla kuin kotipuolessa! Kotona on vaan poikia ja kyllä elämä siellä on helppoa. Toisinaan iskee naisen kaipuu, ja siinä toivossa että joku komeuteni huomaisi, olen suihkutellut sulotuoksujani aika tiuhaan tahtiin tässä kevään mittaan. Tarhaankin menen jo heti aamusta (eväät on mukana ettei nälkä iske) ja siellä sitten lauleskelen, kunnes on aika mennä sisälle.

Kevät oli jo kääntymässä kesäksi, kun tuli kutsu etelään s****lomalle. Kuulemma tämänkertainen rouva olisi nuorempikin kuin se aikaisempi, mikäs sen mukavampaa?! Viime visiitistä olikin jo sen verran aikaa, että pakkasin pikapuoliin tavarani ja hyppäsin lava-auton kyytiin sunnuntai-iltana. Jostain Korson Essolta minut haettiin ja pian oltiinkin jo sviitissäni.

Tuleva rouva oli kyllä kaunis, mutta se luonne... Noh, kaikkea ei voi saada. Aika äreästi otti minut vastaan, toiveikkaina yritin kurkkia ovelle, että josko sieltä toiselta puolelta löytyisi joku vähemmän tempperamenttinen tapaus.

Minulla on ylläni turkoosit Vänttisen valjaat ja rouvalla saman valmistajan mintunvihreät valjaat. Sininen fleksi ei kuulu yhdistelmään ;-)

Maalaispojan ihmetyksellä ei ollut rajaa, kun minulle iskettiin päälle jotkut turkoosit vermeet! Mitä ihmettä! Koskaan en ole valjaita kokeillut, ja heti olisi pitänyt luonnon helmassa ryhtyä hommiin. Ihmeellinen rouva tämä Täplä, sviitissä tulee turpaan ja sitten pihalla intoutuu kosiskelemaan. Hyvä ettei uinut liiveihin!

Ei tämäkään kolli kaikkeen pysty, valjaat loi sen verran suorituspaineita, että mikään muu toiminta ei käynyt mielessä kun "tassua toisen eteen". Kuulemma kävelin kuitenkin paremmin kuin siskoni parin vuoden harjoitusten jälkeen. Aika hyvä suoritus siis?


Koira?! Se tästä enää puuttui. Nyt tämä kaveri lähtee sisälle, mihinkään live-esityksiin en ole suostunut. Vai mitäköhä siinä minun sopimuksessa luki pienellä? Liika yleisö luo kyllä turhan paljon suorituspaineita.

"Täplä on saanut vähän karvaa ;-)"

PS. Otan sanani takaisin... Kyllä tuo uusi rouva sittenkin on mainio, leikki vaan aluksi vähän vaikeasti tavoiteltavaa. Olen kyllä hieman ihmeissäni miettinyt, että tämä on sen aiemman rouvani tytär? Jos nähdään sukukokouksessa, niin kenen pöydässä istun? Varmaan parasta mennä vähin äänin sisko-Lullan pöytään... Menee aika monimutkaiseksi muuten.

Terveisiä kotiin! Eiköhän täältä pian kotiin päästä :-)


Terveisin,

Lucky Häjy ;-)