Haistelua...

Saga 6 vuotta 7.12.2010!

Ikinuori ipana-pipana, virallisemmalta nimeltään GIC Abeona's Saga, täytti tiistaina jo 7 vuotta. Kukaan vieras ei varmasti osaisi arvata, että Saga on jo ihan aikuiseen ikään ehtinyt daami... se kun on käytökseltään ikuisesti sählä, häsä, vinku-iita, joka hyörii ja pyörii ja ahdistelee ihmisiä :-D Hassu höpsöttäjä, joka käveleekin "jolkuttamalla" ja on harvoin hiljaa...

Saga leikattiin viime viikolla ja saa nyt jatkossa nauttia kastraattirouvan lokoisaa elämää. Tosin eivät sitä ennenkään ole kiimat paljoa vaivanneet, pari kertaa vuodessa on ehkä jaksanut vähän mouruilla. Sagan elämäntehtäviin kuuluu nykyisin sen ylikasvaneen lapsen (oikeasti tietysti Iineksen lapsi ;-)), Lillin, hoivaaminen. Välillä Saga on yrittänyt Lilliä vähän vierottaakin, mutta Lilli ei suostu uskomaan, etteikö enää pääsisi tissille. Saa nyt nähdä miten hoivaamisen käy, ainakaan tällä hetkellä ei päästä Lilliä mahansa lähelle, mikä tietysti on hyvin positiivista ajatellen leikkaushaavaa...

Sagan kuvan on ottanut Sagan rakas Toni, jo vuonna 2008. Pitäisi saada Sagasta tuoreempia kuvia, nyt kun se on taas aika lailla täydessä kaulurissa :-)

Pikaista tilannetiedotusta

Kiirettä pitää ja olen laiminlyönyt niin blogia kuin Lillin tiineyspäiväkirjaakin... Mutta yritän tsempata viikonloppuna :-) Tällä kuumuudella ei vaan oikein jaksa mitään, tosin tänään tarttis yrittää siivota...

Sagalta otettiin eilen verikokeita ja maksa- ja munuaisarvot olivat ihan ok. Tänään soittelen vielä kilpirauhasarvoista. Jos ei mitään kummempia löydöksiä tuloksissa ole, niin sitten pitäisi miettiä mitä muuta pitäisi testata? Tai täytyykö testata... Saga on ollut taas pirteä oma itsensä, eikä vilkkuluometkaan ole olleet näkyvillä. Hieman hakuammuntaa tää nyt tuntuu olevan, kun ei ole oikeen kunnon epäilystä mistään ja onko siinäkään mitään järkeä, että sokkona tutkitaan kaikki mahdollinen? No, pitää miettiä.

Lillin maha kasvaa ja kuumuudesta kärsivä Lilli makaileekin mielellään selällään ja yrittää välttää turhaa liikkumista. Illalla kun lämpötila vihdoin laskee alle hellerajan (jo n. klo 23?!? siis oikeesti, ihan liian kuuma) kissat kansoittavat parvekkeen ja viihtyvät siellä viilentymässä koko yön. Tosin viileneekö sielläkään kauheasti, kun aamulla lämpötila on ollut siinä 18 asteen tienoilla, tuskin siinä yön aikana kauhean paljon alempana käydään.

No, voin vaan toivoa että ennen synnytystä päästäisiin vähän viileämpään ilmaan taas... Säälittää Lilli jo etukäteen, tiineys ja pentujen hoito tällä ilmalla ei todellakaan ole mitään herkkua.

Hyvin huolissaan

Voi surkeus, tänään Sagalle uusi punnitus ja lukema oli 4038g. Ei kyllä normaali terve kissa laihdu vuorokaudessa tota tahtia, eilisestähän on lähtenyt 50g :-( Kampailin Sagaa äsken ja karvaa lähtee tosiaan aivan tuhottomasti. Selkäranka tuntuu ikävästi ja muutenkin kissa on aika kuihtuneen näköinen. 4 kg on kuitenkin Sagalle tosi vähän, sen ihannepaino on ollut siinä 4,6 - 4,8 kg paikkeilla.

Ei oikein uskalla edes avuutella mikä voisi olla vialla :-/ Täytyy heti maanantaina soittaa eläinlääkärille aikaa. Hieman hommaa vaikeuttaa vaan se, että olen yksin töissä nyt viikon verran, joten en pääse päivällä viemään sitä, normaalisti kun olen voinut ottaa minkä tahansa tarjotun ajan. Mutta ehkä äiti tulee apuun, jos näyttää silä että Saga täytyy päivällä viedä tutkittavaksi. Olisi vaan kiva olla itse paikalla selittämässä tilannetta ja kuuntelemassa mitä siitä sanotaan. Jos ei muu auta, niin sitten kai vaan toimiston ovi kiinni ja lappu oveen, että palaan "pian"...

Edelleen ihmettelen sitä, miten tuo Sagan laihtuminen on mennyt multa ohitse... Olenhan mä huomannut että se on laihtunut, mutta en oikeen oo kuitenkaan tajunnut, että noin paljon. Kun kuitenkin on käytökseltään ollut normaali oma itsensä ja syönyt ja juonut normaalisti, niin en ole osannut huolestua. Ja edelleenhän se syö ihan normaalisti, mutta siitä huolimatta laihtuu. Olen nyt antanut nutriplussaa sille, että saisi vähän lisää energiaa, mutta näköjään siitä ei ole apua kun laihtuu vaan.

Lilsu voi hyvin kuumuudesta huolimatta, tosin on ihmeissään miksi vara-mamma ei enää päästä tissille ja ärisee jos Lilsu lähestyy :-( Kyllä Saga on pakosti kipeä, kun ei se ennen ole Lilliä häätänyt luotaan, nyt tosiaan alkaa sähisemään ja huutamaan heti, jos Lilli pyrkii tissille.

Lihomisia ja laihtumisia

Lilli saa painoa tasaiseen tahtiin, en ole viitsinyt nyt punnita sitä kun keittiövaaka ei anna enää mitään lukemaa. Sen sijaan Saga laihtuu vaan koko ajan, ei siitä kauan ole kun se painoi yli 5kg ja nyt kevään mittaan paino on laskenut hurjasti. Samalla ku olen Lilliä punninnut, olen ottanut painotietoja myös Sagasta ja Iineksestä. Iines on sen 4,2 - 4,3 kg koko ajan, paino ei juurikaan ole muuttunut talven jälkeen, Iineshän sai sen 500g lisää leikkauksen jälkeen.

Saga oli jossain vaiheessa 4,8 kg ja ihmettelinkin, että mites jojoilija on taas laihtunut (sehän on usein lihonnut ja laihtunut ja ollut välillä 4,5 kg - +5kg). Ihan viikko pari sitten Saga oli 4,4 kg ja sillonkin sitä vähän ihmettelin, mutta tiistaina paino oli 4150 g ja tänään 4090 g :-( Huimasti laskee, vaikka olen kyllä nähnyt Sagan tasaiseen tahtiin ruokakupilla. Oksennuksia ei ole ympäriinsä ja laatikollakin käy, joten en nyt ensimmäisenä epäile uutta suolitukosta. Karva kiiltää ja Saga on yhtä reipas ja yliaktiivinen kuin ennenkin.

Jotain vikaa nyt varmaan kuitenkin on, eihän tuo laihtuminen ole mitenkään normaalia. En edes muista milloin Saga olisi painanut noin vähän, sehän oli neljässä kilossa jo alle vuoden iässä :-( Maanantaina on varmaan otettava yhteys eläinlääkäriin ja jospa Saga lähtisi vähän tutkittavaksi.


illalla aloin vielä tarkemmin tutkimaan Sagaa ja huomasin, että siitähän lähtee tukoittain karvaa! :-( eli vaikka karva kiiltääkin, niin ei se silti kovin hyvässä kunnossa taida olla

Näyttelypohdintoja ja toiveitä kunnon yöunista

Saga narisee, kurisee, pörisee ja HUUTAA. Roope piiloutuu parhaansa mukaan ja yrittää olla, niin kuin ei olisikaan. Lilli säestää välillä oppi-äitiään, joten on vaikea sanoa onko sille tulossa uusi kiima vai ei. Toivon että ei olisi... mutta toisaalta jos pentuja ei ole tulossa, niin jalan hoitoa voidaan tehostaa. Lilli klenkkaa edelleen, mutta tarpeen tullen juokseekin ja kovasti haluaisi lähteä ulkoilemaan.

Saga pitää varmaan vihdoin ja viimein steriloida, jos alkaa enemmän ahdistelemaan Roopea ja pitämään koko taloa hereillä... En vaan haluaisi leikata sitä ennen Lillin pentuja, kun toivon että se haluaisi pitää Lillille seuraa ja auttaa pentujen hoidossa. Mutta katsotaan nyt, jos jatkaa tota tahtia niin leikkausaika pitää soittaa aika pikaisesti ;-)

Laskeskelin että en ole nukkunut kohta kuukauteen yhtään yötä ilman, että olisin herännyt sata kertaa jomman kumman neitokaisen huutoon. Alkaa hieman jo väsyttää tämä meininki... joten kovasti toivon, että Lilli olisi tiine ja Sagan voisi leikata vaikka heti huomenna, jos se tarkoittaisi sitä että yöunet olisi sen jälkeen turvattu taas joksikin aikaa...

Jämsän tuomarijako ilmestyi eilen ja Iineksellä on Lena Nordström. Hieman jännittää, millaiset arvostelut Iines saa. Nordström on aika tarkka täti... Iines todennäköisesti järkyttyy, kun joutuu alkuviikosta pesuun ja sitten lauantaina näyttelyyn, mutta toivon mukaan se kuitenkin olisi ihan reippaasti näyttelyssä :-)

Kolmijalkainen Lilsu ja kiimainen Saga, HUOKAUS

Voihan p... Eilen illalla Lilli alkoi taas klenkkaamaan sitä samaista jalkaa, jossa oli se puremajälki. Jalkahan on tässä välissä ollut ihan kunnossa, mutta nyt kun sitä tutkailin, niin koko antura oli jotenkin tosi turvonnut. 13:30 on aika eläinlääkärille, pakkohan se jalka on nyt saada kuntoon! Raasu olisi silti lähtenyt ulos kolmijalkaisena, mutta tietenkään en sitä suostunut viemään ;-) Ilmeisesti se siis ei ole aivan sairaan kipeä, vaikka ei hirveästi haluakaan varata painoa sen päälle.

Ja Saga... Sehän aloitti kiiman heti, kun Lilli lopetti omansa. Toisaalta jos Lilli ei aloita sitten Sagan jälkeen, niin olen hyvin toiveikas pentujen suhteen. Mutta tassu täytyy nyt saada kuntoon, ihme juttu että se ongelma nyt "uusiutui", kun tässä välillä se on ollut kunnossa.

Lilli treffeillä ja mammat ihmeissään

Vein eilen Lillin (naapureiden iloksi) Piikkiöön Ottoa tapaamaan. Ensinäkemältä - ja toiseltakin - Lilli oli sitä mieltä, että Otto on maailman kauhein otus ;-) Illallakin sain puhelimen välityksellä kuunnella Lillin raivoisaa murinaa... tänään ei ole tietoja vielä tullutkaan, toivon mukaan Lilli pian hurmaantuisi sulhostaan, kun kiima kuitenkin alkoi jo torstaina, ei tässä enää kovin montaa päivää ole aikaa odotella. Tosin kyllähän se kiima viimeksikin kesti sen viikon, mutta Sagan kanssa todettiin ettei kiiman loppuvaiheilla taphtuneesta astutuksesta saatu mitään tulosta. Joten jos tässä vielä monta päivää menee, niin toiveet ei ole onnistumisen suhteen korkealla. Mutta ei heitetä vielä kirvestä kaivoon :-)

Olin illalla riemuissani, että kerrankin saisin varmuudella nukkua yön rauhassa - enkä herätä totuttuun tapaan neljän pintaan joko Sagan tai Lillin huutoon. Vaan kuinkas kävikään... Ilmeisesti Iines ja vara-mamma Saga olivat sitä mieltä, että hajamielinen emäntä oli unohtanut heidän lapsensa jonnekin ja käyttivät koko yön herättelemiseeni!!! Vähän väliä jompi kumpi hieroi tassullaan naamaani, huusi korvan juuressa tai tassutteli päälläni. Huoh. Eli se siitä nukkumisesta sitten... Vaikka Lilli toisinaan ärsyttää kovastikin Iinestä ja Sagaa, olivat ne ilmeisesti hieman hämmentyneitä sen katoamisesta. Tai iloisia, mistäs mä oikeastaan tiedän syytä tuohon herättelyyn ;-) tiedä vaikka olisivat vaan halunneet ottaa ilon irti "vapaudestaan", kun ylikasvanut imetettävä ei ollut paikalla.

Saa nähdä muuttuuko tilanne jotenkin, jos/kun Lilli nyt tulee tiineeksi. Sagahan imettää sitä edelleen, mutta voisi kuvitella että se ilo jossain vaiheessa loppuu... Sagahan on Iineksen leikkauksen jälkeen päätynyt siihen, että Iines on kauhea otus jota pitää kiusata :-/ Välillä musta kuono vilkkuu jostain kulman takaa kun se vaanii Iinestä ja silti saattaa ohimennen pestä Lilliä ennen kuin hyökkää taas blondi-kilpparin kimppuun. Minähän toki aina pelastan rassukka-mussukan Sagalta, joten ei Iines mitenkään hätää kärsimässä ole.

Kesäkelit ja uusi kiima...

Kun yksi lopettaa niin toinen aloittaa... Huokaus! Eihän se minään yllätyksenä tullut, että Sagakin päätti aloittaa kiiman, mutta silti rasittaa ;-) Sagahan on paljon miellyttävämpi kiimassa kuin Lilli, kurisee vaan eikä huuda, mutta se kulkee koko ajan Roopen perässä ja Roope-raasu on aivan paniikissa.

Jännä juttu muuten, Roope on kyllä innokkaasti auttanut Sagaa, Lulua ja Iinestä, mutta Lilliin sillä ei ollut mitään mielenkiintoa - eikä Lillikään yrittänyt ahdistella sitä. Roopen mielenkiinto Sagaakin kohtaan tuntuu olevan nyt nollassa, joten ehkä se on todennut että kun kastraatiosta alkaa olemaan 7 vuotta, niin ne hommat on sen osalta vihdoin ohi ;-)

Kesäkelit alkoivat loppuviikosta ja kissat löhöilevät autuaina parvekkeella :-) Välillä saattavat vähän nostaa päätään ja säksättää linnuille, mutta suurimman osan ajasta näyttää siltä, että parveke on täynnä kissaraatoja :-D tosin tällä hetkellä yksi raato hinkkaa itseään Roopea vastaan ja pitää toista takajalkaansa ilmassa...

Keinoemona...

Kuvat kertoo enemmän ku tuhat sanaa ;-)

Saga imettää tarvittaessa myös Iinestä...

Saga eläinlääkärissä

Saga joutui eilen eläinlääkäriin, syynä jo toistamiseen vasemmalla niskassa oleva rupi :-/ Ekalla kerralla rupi parani itsekseen, mutta nyt Saga on kertaalleen jo repinyt ruven irti, joten paraneminen on ollut hitaan puoleista. Nyt niska on jo paremmassa kunnossa, ellei vaan Saga taas revi sitä kuivaa rupea irti.

Vieläkään ruven syy ei oikein selvinnyt, jos haluaisi tarkemmin tutkia niin täytyisi ottaa ihan koepala ja lähettää se patologille. Sovittiin että jos haavauma (tai mikä nyt onkaan) tulee kolmannen kerran, niin sitten siitä kohdasta leikataan pala irti ja pistetään jatkotutkimuksiin. Samalla voisi olla aiheellista tehdä Sagan sterilointi, niin pitsipuvun alla pääsisi paranemaan sekä vatsan haava että tuohon niskaan tuleva tikki/tikit.

Saga ja Iines rokotettiin tammikuussa, joten ajallisesti tämä sopisi hyvin yhteen sen kanssa :-/ Ekalla kerralla Sagaa ei kuitenkaan oltu rokotettu eikä mitään muutakaan ihmeellistä ollut tapahtunut. Silloin kuvittelin, että Roope oli purrut Sagaa hieman niskan ohi (niillä kun on aina toisinaan omat lemmenleikit menossa), mutta tuskin se nyt kahteen kertaan samaan kohtaan on osunut. Saga on varmaankin itse raapinut niskan auki.

Mikrosiru oli edelleen tallella, olin jo ehtinyt olla varma siitäkin että se on "räjähtänyt" niskasta pihalle. Injektiokohdan sarkooma on tietysti se ikävin vaihtoehto... mutta seurailen nyt ensin paraneeko rupi itsekseen ja jos/kun paranee, jääkö siihen kohdalle jotain epämääräistä. :-(

Kaikkien kattien kuulumisia

Kun noita blogi-päivityksiä katselee, niin selvästi huomaa kenestä suurin osa viime aikaisista jutuista on kirjoitettu ;-) Lillistä on tietty eniten kerrottavaa, kun se kasvaa ja kehittyy koko ajan. Mutta täytyy nyt vähän kirjoitella muistakin, ettei tule sellainen olo että niitä syrjitään...

Roope on parin viime päivän aikana ollut tosi apaattien, lähinnä vaan nukkuu. Ei halunnut edes ulkoilla juurikaan, kun sunnuntaina siihen oli mahdollisuus. Syö kuitenkin normaalisti ja juo, eikä pissavaivoistakaan ole viitteitä. Jos ei ala kunto kohenemaan, niin edessä on varmaan taas reissu Lahteen Lambergin luo, että nähdään onko tilanne muuttunut sitten viime ultran. Aika laiha se on ja karvat on lähteneet. Elokuussahan siltä leikattiin hännästä ja pöksyistä karvoja, eikä ne ole vieläkään kasvaneet kuin ihan muutaman sentin?!? Saa nähdä kasvavatko koskaan takaisin...

Lulu the takkukasa kaipaa myös eläinlääkärikäyntiä, johan siitä viime kerran "keritsemisestä" alkaa olla vuosi... Takkujen setviminen on aivan mahdotonta, kun Lulu ei anna ollenkaan lähestyä kamman ja saksien kanssa. Satunnaisesti saatan saada kaulurista napsittua takkuja irti, mutta nyt niitä on taas tullut jo kylkiinkin. Eiköhän takuton Lulu ole sitten taas onnellisempi, kun sen ei pitkään aikaan tarvitse pelätä huoltotoimenpiteitä :-)

Saga voi paksusti, painoa on taas yli 5 kg ja on muutenkin ihan kivassa kunnossa. Hirveä halipula sillä on koko ajan ja joka yö tosiaan imettää Lilliä sängyssäni. Turkki sillä on totuttuun tapaan todella loistavassa kunnossa, tosin häntä kaipaisi pesua kun se tuppaa vähän rasvoittumaan. En ole vieläkään täysin päättänyt, tuleeko sille joskus pentuja vielä vai ei... Aika vaan kuluu uhkaavasti ja sen viime pennut alkavat olla jo 2,5 vuoden ikäisiä. Joten kauaa ei aikaa ole miettimiseen... Toisaalta vaikka pentuja ei tulisikaan, niin leikkauksella ei ole kiirettä. Jos kerran pari vuodessa juoksee, niin siitä ei ole haittaa kissalle eikä omistajan yöunille.

Halipallo-Iines on nykyisin pelkkää turkkia! Sitä turkkia on lähtenyt nyt kuukauden päivät ihan hirveästi, mutta edelleen se näyttää yhtä karvaiselta kuin ennenkin?!? Huima muutos siihen entiseen karvattomaan Iinekseen :-) Painoa on edelleen se 4,2 kg, ilmeisesti siitä ei nyt tulekaan lihapullaa, vaikka alussa niin pelkäsinkin. Jostain syystä Iines ei enää halua ulkoilla, sille riittää että käy alaovella kääntymässä ja juoksee hädissään takaisin sisälle! Iineksen piti lähteä nyt keväällä näyttelyihin, mutta joskushan tuon turkin tiputtamisen on näyttävä sen ulkonäössä, joten peruin ne näyttelyt joihin sen olin ilmoittanut... Katsotaan nyt millainen turkki sille kasvaa seuraavaksi - ja milloin - eihän kastraattirouvan näyttelyttämisellä ole kiire.

Iinekselle tulee 3 vuotta mittariin 9.3., joten pian on myös uusinta ultrauksen aika. Ensimmäinen HCM ultra tehtiin vuoden iässä, joten nyt on korkea aika ottaa uusinta. Samalle reissulle lähtee sitten Lillikin, ja Roope jos tilanne sitä vaatii. Roopen viimeisimmästä ultrauksesta on aikaa pari vuotta, mutta kun tila ei ole tänä aikana muuttunut, ei ole ollut tarvetta uuteen ultraukseen. Nyt voisi olla hyvä tsekata tilanne, kun tuo yleisilme on niin nuutunut.

Ihmettelyä

Huoh. Silmät ristissä töissä, kiitos Sagan ja Lillin yöllisten sessioiden. Joka ilta kun olen menossa nukkumaan, Saga saapuu tyynylleni imettämään vauvaansa. Jossain vaiheessa ylikasvanut ipana alkaa puremaan ja Saga häätää sen, jonka jälkeen ipana siirtyy jalkoihini nukkumaan. Jostain syystä tänä yönä niin ei käynyt, vaan Saga imetti Lilliä KOKO yön. Tai siltä se ainakin tuntui, kun vähän väliä heräsin siihen, että kuului hirveä kehräys ja lussutus :-/

Millonkohan Saga mahtaa vierottaa Lillin? Ehkä ekan kiiman jälkeen? Ehkä ei koskaan? Ehkä Sagan leikkauksen jälkeen?

Aamulla tein huvikseni punnituskierroksen tyttöjen suhteen ja ihmeekseni Saga on taas yli 5 kg, kun vaaka ei antanut mitään tulosta. Vielä vähän aikaa sitten oli 4,8 kg, mutta jojo on näköjään taas matkalla ylöspäin. Iines painoi 4,2 kg ja Lilli vähän reilut 4,1 kg. Lillinkin paino tuntuu vähän vaihtelevan, ylimmillään se on ollut 4,2 kg ja viime viikolla kertaalleen vain vähän yli 4 kg. Lulua ja Roopea ei toki tuolla vaa'alla ole koskaan saatu punnittuakaan, joten niiden painot eivät ole tiedossa. 5-6 kg:n välillä ovat molemmat.

Melkein vitivalkoinen leuka... ja kissojen painoja

No niin, eläinlääkäristä saatiin uudet konstit käyttöön ja nyt Lillin tulehtunutta leukaa on hoidettu muutaman päivän ajan samoilla korvatipoilla, joita määrättiin Roopen tulehtuneeseen takapäähän elokuussa... (sattuneesta syystä Roopea ei lääkitty niillä, joten purkki oli avaamaton ;-)) Lilli vastustelee operaatiota kovin, mutta on sitä ainetta jonkun verran saatu leukaankin hierottua. Leuassa ei enää ole juurikaan töhnää ja huulikin alkaa olla palautunut normaaliin.

Sivuvaikutuksena raksujen poistamisesta on monena iltana nähty ruokaan tyytymätön Lilsu, joka etsii tarmokkaana lempiraksujaan... jos edes yksi murunen löytyisi jostain. Mutta kai nälkä ajaa kissanpennun ruokakupille, joten eiköhän nuo uudet raksutkin ala pian maistua. Iineshän rakastaa Jamesin ja Eagle Packin raksuja, mutta tytär ei niiden mausta ole innostunut ;-)

Parempi toisaalta, etteivät kissat niitä raksuja niin rouskuttelisikaan... Zooplussan tilaus saapui tiistaina ja nyt on reilut sata purkkia / pussia erilaisia ruokia taas varastossa. Eiköhän niillä kuukausi taas pärjätä, kun ruokaa tulee kuppeihin 3-4 kertaa päivässä. Lilli on oikeastaan ainoa, joka noita märkäruokia haluaa syödä joka ruokailukerralla, joten puolikin pussia tai purkkia riittää hyvin per ruokailukerta.

Vaikka suuri osa kissoista onkin raksusyöppöjä, ovat ne yllättävän laihoja/ normaalipainoisia! Lulun pitäisi lähiaikoina lähteä rokotuksille, joten ehkä sen paino saadaan samalla selville. Veikkaan että olisi laihtunut puoli kiloa ainakin. Keväällä painoi 5,8 kg ja silloinkaan ell ei antanut noottia liiasta painosta (tosin itse olen ollut sitä mieltä että ainakin 500g on liikaa). Mitään muutoksia Lulun ruokailuihin ei ole tullut, mutta jotenkin on itse laihduttanut itseään. Kummallista!

Roopen painossa ei suuria vaihteluita ole koskaan tapahtunut, ovat varmaan Lulun kanssa suht saman painoisia. Sagan paino on myös laskenut, ilmeisesti Iineksen pentujen hoivaaminen vei siltä ylimääräiset grammat... Painoa on 4,6 kg nyt suunnilleen. Sagahan on aina ollut jojo, paino vaihtelee välillä 4 kg - reilut 5 kg :-/ Alle neljän kilon se ei kuitenkaan ole laskenut, ei edes sen suolitukoksen jälkeen, vaikka silloin tuntui ruoan imeytymisen kanssa olevan jotain ongelmia (suoltahan poistettiin pätkä, joten tilanteen normalisoituminen kesti oman aikansa).

Parivaljakko Iines ja Lilli ovatkin sitten suunnilleen saman painoisia. Lillillä painoa on 3850g ja äidillä suunnilleen saman verran. Iineksen sterilisaatiosta on kohta kuukausi, mutta painoa ei ole tullut yhtään lisää. Hyvä tietenkin ettei paisu heti kuin pullataikina, mutta olisi kiva jos maha ei jatkossa olisi enää kuopalla ;-)

Ihanaa kun viikonloppu on tulossa! Huomenna ajattelin yrittää ottaa kissoista kuvia kirpakassa syyssäässä, jos vaan mitenkään jaksan....

Abeona's Intia pentue 3 vuotta 18.8.!

Pipanan ipanat ovat jo 3 vuotiaita!! Eilinen kotiinpaluu oli sen verran ikävä Roopen kakkaongelmien takia, että en jaksanut hirveästi enää blogia kirjotella tai muutenkaan. Mutta tosiaan, Sagan ekan pentueen syntymästä on tosiaan jo 3 vuotta :-) Suuret onnittelut Sharmalle, Täplälle, Indille ja Kinuskille! Sagallakin 5v. synttärit lähestyvät, äkkiä se aika vaan menee!

Roope and Saga were at a HCM test yesterday

Roope and Saga were re-tested for HCM (Well, as Roope already has HCM, it was only to control if it has progressed). Roope was very afraid the whole time :-/ He was in a state of panic, but let the vet check him up. His condition was the same as it was before, so nothing too dramatic had happened within these last 6 months. Roope also got his vaccinations, so now there is no need to take him to a vet any time soon.

Saga was first tested 5.3.2007 so over 1,5 years had passed from the test. Her results were the same as before, so there is no signs of HCM at this point.

Saga 27.5.2008

Saga is feeling (and looking) good again :-)

Saga is feeling better :-)

Saga seems to be more and more like her old self again - giving Shamicka a hard time, doing something forbidden ALL the time, demanding food ALL the time etc :-D It was actually very very quiet without her creating some action around here. Seems that she can make more noice (and mess) by herself than the other three together :-)

Saga's coat is shining again and she hasn't tried to get the stictches off. Next week we will go and have them removed. Hopefully everything continues to go well :-)

I haven't entered my cats to a single catshow for the time being. Saga's children will probably attend a few in the summer, but I don't have any cats that I could take. I'm hoping that there will be kittens running around in the summer, but that remains to be seen... only two weeks since Shamicka was mated, I have a feeling she isn't expecting. But I could be wrong..

Update on Saga

Saga is doing as well as can be expected, at least for now. The foreign object was removed from her stomach and now she is getting antibiotics and can only eat a/d for a couple of days. Hopefully she will make a full recovery, she just needs to start eating real food really really slowly, so that the vein(?) has time to heal properly.

Tallinnan "tuliaiset"...

Jo eilen illalla Sagan vointi vaikutti vähän heikolta, yleensä kovinkin aktiivinen rouva oli apaattinen ja ei syönyt tai juonut. Vointi oli pikkuhiljaa heikentynyt viikon mittaan, aluksi se alkoi oksentelulla jonka ajattelin johtuvan karvanlähdöstä (suuressa osassa oksennuksia oli karvaa mukana) ja nyt heikkeni siihen pisteeseen ettei Saga halunnut syödä tai juoda itse. Illalla Saga sai "hätäapuna" nutriplussaa ja ruiskulla vettä. Parafiiniöljyä oli tarkoitus myös antaa, mutta rouva pulautti kaikki rinnuksilleen eikä uusintayrityksestä tullut mitään. Suolitukos kummitteli mielessä.. En vain keksinyt mitä se olisi syönyt, tosin ainahan se jotain syö... ellei muuta niin karvaa.

Aamulla soitin paikalliselle eläinlääkärille josta ei aikaa löytynyt :-/ Pakkohan se jonnekin oli saada tutkittavaksi, joten seuraavaksi mieleen tuli muutama muu paikka, jotka huonoksi onneksi eivät auenneet kahdeksalta. Lahdesta tärppäsi, soitin vähän yli kahdeksan ja sain ajan 8:40. Muuten hyvä, mutta Mäntsälästä on sinne "vähän" matkaa.. Ehdittiin kuitenkin ajoissa, Sagakaan ei protestoinut matkalla, joten oli kyllä tosi kipeä.

Verikokeista ei oikein muuta selvinnyt, kuin että tulehdusarvot olivat koholla ja että kissa oli vähän kuivunut. Röntgenkuvassa näkyi jotain häikkää, jonka jälkeen päätettiin pistää varjoaineet kehiin. Tässä vaiheessa jouduin itse lähtemään töihin ja olin enää puhelintietojen varassa :-/ Puhelu tulikin tuntia myöhemmin; varjoaineet ei liiku, leikataanko? Toki annoin luvan avata ja katsoa, mikä siellä oikein jumissa oli. Seuraavaa puhelua sainkin odottaa yli 2 tuntia, tuntui muuten tuplaten pidemmältä ajalta.. Lopulta puhelu tuli: vierasesine oli löydetty ja poistettu, samalla jouduttiin poistamaan pätkä suoltakin. Saga kuitenkin hengissä ja valmiina odottamassa kotiinpääsyä.

Kun pääsin Lahteen asti, näin suoliston tukkineen esineen. En ollut uskoa silmiäni, ja sen vuoksi se oli otettava ihan mukaan asti todistusaineistoksi... Kuvat on vähän huonoja, mutta kyseessä on Dzingelistä peräisin oleva ruuvinsuojus!! Noita kyseisiä kapistuksia oli hotellihuoneen kirjoituspöytä täynnä. Olinkin jo ehtinyt ihmetellä ajomatkan aikana, että mistä ihmeestä Saga oli voinut ruuvinsuojuksen löytää, kotoa kun olen jo ajat sitten moiset poistanut (tykkää repiä niitä irti, samoin kuin äitinsäkin).

Eihän siinä mitään, että se on Tallinnasta asti tuotu, mutta reissusta on tasan 2 kuukautta aikaa :-/ Siellä se on suolistossa muhinut koko tämän ajan. Ihme että ei alkanut aiemmin jo vaivaamaan... Ja onneksi ei alkanut oireilla Pietarissa. Kasvattaja ihan joutui varmistamaan puhelimessa, että tarkoitanko että kapistus on Pietarista ;-) Vaan ei, Dzingelissä tuota varmaan jo kaipaillaan...

Nyt rouva makoilee makuuhuoneessa taju kankaalla, verkkopuku päällä. Toivottavasti paraneminen lähtee hyvin käyntiin. Huomenna lapset suuntaavat Rurokin näyttelyyn, mutta äiti jää kotiin. Onni onnettomuudessa, että on edes hengissä.