Rasse Premior!

Norleon San Sebastian "Rasmus" valmistui tänään Kirkkonummen näyttelyssä Premioriksi! Onnea omistajille, kasvattaja on iloinen :) Rassellahan oli nuorempana hieman vaikeaa tuo näyttelyissä käynti, mutta ikä on tuonut asiaan parannusta, eikä mustaa miestä pelota enää niin paljoa :) Pään kasvamista vielä toivotaan, että kroppa ja pää eivät olisi niin eri paria.

kuva: Pia Ojanen

Rassen mummo Iines on tehnyt varovaisesti tuttavuutta pienen miehen kanssa :)

IC Lindbrekkas Shamicka 4 years 9.3.2011!

Iines täytti 9.3. 4-vuotta ja juhli synttäreitään monen extra-namin voimalla :-)

Petturi-pehmolelu

Täytyy ihan julkisesti vuodattaa, miten pieni valkoinen pehmoleluni on minut hylännyt! PETTURI! :-( Iines liehittelee koko ajan vaan Jussia ja minulle näyttää hapanta naamaa, jos ei nameja tule tarpeeksi (=koko ajan). Että sellasta... Minä kun luulin, että Iines olisi se yhden ihmisen kissa... ;-)
Mutta ei hätää... Lilsu on edelleen sitä mieltä, että Jussi on epäilyttävä ja ainoastaan minun jaloissa voi nukkua ja mieluiten kerjää minulta rapsutuksia :-) Sagahan tykkää kaikista muutenkin ja Lulu on kanssa Jussiin päin kallellaan... eli 1 neljästä on sentään "minun tyttö".

Riippukeinu ja pallomaha

Lilli ja Iines kävivät molemmat kokeilemassa uutta riippukeinua (kiitos Heli ja Erno, Iines tykkää NIIN kovasti :-)), mutta Lilli ei mahansa kanssa onnistunut mitenkään pääsemään tasapainoon. Niinpä se sitten tyytyi olemaan vain puolittain kyydissä.

Otin illalla vielä muutaman kuvan, kun Lilli makaili niin hassusti puoliksi pöydän alla... Päivitän ne kohta tiineyspäiväkirjaan.


Ei voi muuta sanoa, kuin että norjalainen prinsessa on aika kaunis :-) eikös vaan? Jos jotain saisi toivoa, niin terävämmät korvat ja isommat tupsut, mutta muuten on oikein nätti pakkaus.

Iineksen pyykkäyspäivä

Iines pestiin eilen, varmaan toista tai kolmatta kertaa elämässään. Niin kuin arvata saattaa, se ei mennyt kovin hyvin... Iines-raasu oli aivan paniikissa ja yritti koko ajan hypätä olkapäälleni ja pakoon. Saatiin se lopulta joten kuten pestyä ja suihkun kanssa huuhdottua, mutta seuraava ongelma olikin sitten turkin kuivaus ;-) En todellakaan alkanut kiusaamaan Iinestä föönin kanssa, mutta yritin vähän väliä kampailla turkkia suoraksi, ettei lopputuloksena olisi kikkarakarvainen Iines.

Vaikka Iines olikin aika nihkeä pesun jälkeen, tuli se yöllä jo jalkojen päälle nukkumaan :-) Aamulla tsekkailin äkkiseltään pesutulosta, eikä se nyt aivan katastrofi ollut... Suurin ongelma on se, että karvaa lähtee edelleen koko ajan, joten nyt kun sitä ennen näyttelyä kampaa päivittäin, niin onkohan se kalju lauantaina?!

Näyttelykamatkin pitäisi pikkuhiljaa kasata ja yrittää ottaa Lillin kansion sijaan mukaan Iineksen rekkari ja tietty vahvari. Iines pääseekin omassa häkissä näyttelyyn, veikkaan että se on sille tauon jälkeen kivempi vaihtoehto kuin normaalihäkki.

Näyttelypohdintoja ja toiveitä kunnon yöunista

Saga narisee, kurisee, pörisee ja HUUTAA. Roope piiloutuu parhaansa mukaan ja yrittää olla, niin kuin ei olisikaan. Lilli säestää välillä oppi-äitiään, joten on vaikea sanoa onko sille tulossa uusi kiima vai ei. Toivon että ei olisi... mutta toisaalta jos pentuja ei ole tulossa, niin jalan hoitoa voidaan tehostaa. Lilli klenkkaa edelleen, mutta tarpeen tullen juokseekin ja kovasti haluaisi lähteä ulkoilemaan.

Saga pitää varmaan vihdoin ja viimein steriloida, jos alkaa enemmän ahdistelemaan Roopea ja pitämään koko taloa hereillä... En vaan haluaisi leikata sitä ennen Lillin pentuja, kun toivon että se haluaisi pitää Lillille seuraa ja auttaa pentujen hoidossa. Mutta katsotaan nyt, jos jatkaa tota tahtia niin leikkausaika pitää soittaa aika pikaisesti ;-)

Laskeskelin että en ole nukkunut kohta kuukauteen yhtään yötä ilman, että olisin herännyt sata kertaa jomman kumman neitokaisen huutoon. Alkaa hieman jo väsyttää tämä meininki... joten kovasti toivon, että Lilli olisi tiine ja Sagan voisi leikata vaikka heti huomenna, jos se tarkoittaisi sitä että yöunet olisi sen jälkeen turvattu taas joksikin aikaa...

Jämsän tuomarijako ilmestyi eilen ja Iineksellä on Lena Nordström. Hieman jännittää, millaiset arvostelut Iines saa. Nordström on aika tarkka täti... Iines todennäköisesti järkyttyy, kun joutuu alkuviikosta pesuun ja sitten lauantaina näyttelyyn, mutta toivon mukaan se kuitenkin olisi ihan reippaasti näyttelyssä :-)

Valjaita uusissa väreissä

Lilli ja Iines pääsivät kokeilemaan uusia Arjalta tilattuja valjaita, tällä kertaa kirkkaan liilan värisiä. Väri on livenä aivan upea!! Se ei vaan ehkä kilppareilla oikein pääse oikeuksiinsa. Luulen että tuo kirkas liila olisi aivan täysosuma hopeakissalle ;-) jonka Lilli toivottavasti tekee Otton kanssa.

Lyllerö-Iines lähti pitkästä aikaa pihalle ja juoksenteli ympäriinsä innoissaan :-) Sillä on edelleen aika tavalla karvaa vartalossa, vaikka suurin osa karvasta tippui jo alkuvuonna. Kauluri on mennyttä ja saa nähdä mitä jää jäljelle pesun jälkeen... eli Jämsässä saatetaan nähdä hieman vähemmän karvainen Iines :-)

Ekassa Iineksen kuvassa näkyy hyvin myös sen lähes maata viistävät kainalokarvat :-D Viimeisenä vaan ei vähäisempänä Roope pääsi lempipuuhaansa -ruohonsyöntiin :-) Roopelle tilattiin nyt vihdoin xl-kokoiset valjaat, kun äitini valitti että Roopen valjaat on niin pienet (ne tosin oli Iineksen limet, ei Roopen omat...) Roope on kesän kunniaksi kasvattamassa taas parempaa turkkia, se kun on ollut tosi puli jo syksystä saakka.

Lulukin harkitsi hetken ulkoilua, mutta en ehtinyt tarpeeksi nopeaan saada sille valjaita. Ehkä sitten seuraavalla kerralla olen nopeampi :-D Lulun väritys on niin outo tällä hetkellä, että siitä olisi aivan pakko saada kuvia luonnonvalossa!

Lilli treffeillä ja mammat ihmeissään

Vein eilen Lillin (naapureiden iloksi) Piikkiöön Ottoa tapaamaan. Ensinäkemältä - ja toiseltakin - Lilli oli sitä mieltä, että Otto on maailman kauhein otus ;-) Illallakin sain puhelimen välityksellä kuunnella Lillin raivoisaa murinaa... tänään ei ole tietoja vielä tullutkaan, toivon mukaan Lilli pian hurmaantuisi sulhostaan, kun kiima kuitenkin alkoi jo torstaina, ei tässä enää kovin montaa päivää ole aikaa odotella. Tosin kyllähän se kiima viimeksikin kesti sen viikon, mutta Sagan kanssa todettiin ettei kiiman loppuvaiheilla taphtuneesta astutuksesta saatu mitään tulosta. Joten jos tässä vielä monta päivää menee, niin toiveet ei ole onnistumisen suhteen korkealla. Mutta ei heitetä vielä kirvestä kaivoon :-)

Olin illalla riemuissani, että kerrankin saisin varmuudella nukkua yön rauhassa - enkä herätä totuttuun tapaan neljän pintaan joko Sagan tai Lillin huutoon. Vaan kuinkas kävikään... Ilmeisesti Iines ja vara-mamma Saga olivat sitä mieltä, että hajamielinen emäntä oli unohtanut heidän lapsensa jonnekin ja käyttivät koko yön herättelemiseeni!!! Vähän väliä jompi kumpi hieroi tassullaan naamaani, huusi korvan juuressa tai tassutteli päälläni. Huoh. Eli se siitä nukkumisesta sitten... Vaikka Lilli toisinaan ärsyttää kovastikin Iinestä ja Sagaa, olivat ne ilmeisesti hieman hämmentyneitä sen katoamisesta. Tai iloisia, mistäs mä oikeastaan tiedän syytä tuohon herättelyyn ;-) tiedä vaikka olisivat vaan halunneet ottaa ilon irti "vapaudestaan", kun ylikasvanut imetettävä ei ollut paikalla.

Saa nähdä muuttuuko tilanne jotenkin, jos/kun Lilli nyt tulee tiineeksi. Sagahan imettää sitä edelleen, mutta voisi kuvitella että se ilo jossain vaiheessa loppuu... Sagahan on Iineksen leikkauksen jälkeen päätynyt siihen, että Iines on kauhea otus jota pitää kiusata :-/ Välillä musta kuono vilkkuu jostain kulman takaa kun se vaanii Iinestä ja silti saattaa ohimennen pestä Lilliä ennen kuin hyökkää taas blondi-kilpparin kimppuun. Minähän toki aina pelastan rassukka-mussukan Sagalta, joten ei Iines mitenkään hätää kärsimässä ole.

Kastraattirouvan näyttelydebyytti

Paras karva on jo menetetty (varsinkin kauluri on aivan onnettomassa vaiheessa), mutta jotain on sentään vielä jäljellä... Olin ajatellut, ettei Iines aloita nyt näyttelyitään ennen kuin on taas täydessä turkissa, mutta tytär on niin onnettoman näköinen vitosluokkaan (karvaton ja pullea ;-)) että pakko tehdä vaihto.

Eli siis, puolentoista vuoden tauon jälkeen Iines aikoo matkata Jämsään :-) Sitä ennen rouva täytyisi varmaan pestä ja puunata, veikkaan että siitä saattaa tulla pientä erimielisyyttä... Nyt ainakaan pitäisi tulla tuomarilta sanomista laihuudesta, tosin ei lihavuudestakaan :-)

Ihmeen moni tuntuu odottavan Iineksen näkemistä, toivottavasti rouva ei aiheuta räkänaurua tai pettymystä :P On se ihan eri kissa kuin silloin leikkaamattomana. Saatan jopa tehdä sille uudet prinsessa-verhot, en usko että se voi lähteä reissuun Lillin verhojen kanssa...

Keinoemona...

Kuvat kertoo enemmän ku tuhat sanaa ;-)

Saga imettää tarvittaessa myös Iinestä...

Time flies - Shamicka turns 3 years 9.3.

From the cutest little tortie-kitten to a lovely adult-lady :-) Shamicka keeps on getting more beautiful every day and she is the sweetest cat I have ever met.

Testiaika vihdoin varattu

Noniin, vihdoin tapahtuu testauksen saralla: Iines ja Lilli lähtevät Lahteen HCM ultraan 8.4. Iineksen kohdalla on uusinta kerta, viime ultrauksesta alkaa aika tarkalleen olla 2 vuotta. Ekalla kerralla oli loistavat arvot, saa nähdä onko niihin tullut mitään muutoksia. Lillillä on ensimmäinen ultraus, samalla testatan FeLV, FIV, veriryhmä ja GSD IV.

Kunhan testaukset on hoidettu alta pois, niin treffien aikataulua voi sitten rauhassa pohtia :-) Kesälomaani ei ole vielä(kään) vahvistettu, joten siitä riippuu nyt moni asia. Todennäköisesti Lilli ei pääse Ottoa treffailemaan ennen kesäkuuta, koska heinäkuu on kuukausi jolloin pentuja ei talossa voi mitenkään olla.

Kaikkien kattien kuulumisia

Kun noita blogi-päivityksiä katselee, niin selvästi huomaa kenestä suurin osa viime aikaisista jutuista on kirjoitettu ;-) Lillistä on tietty eniten kerrottavaa, kun se kasvaa ja kehittyy koko ajan. Mutta täytyy nyt vähän kirjoitella muistakin, ettei tule sellainen olo että niitä syrjitään...

Roope on parin viime päivän aikana ollut tosi apaattien, lähinnä vaan nukkuu. Ei halunnut edes ulkoilla juurikaan, kun sunnuntaina siihen oli mahdollisuus. Syö kuitenkin normaalisti ja juo, eikä pissavaivoistakaan ole viitteitä. Jos ei ala kunto kohenemaan, niin edessä on varmaan taas reissu Lahteen Lambergin luo, että nähdään onko tilanne muuttunut sitten viime ultran. Aika laiha se on ja karvat on lähteneet. Elokuussahan siltä leikattiin hännästä ja pöksyistä karvoja, eikä ne ole vieläkään kasvaneet kuin ihan muutaman sentin?!? Saa nähdä kasvavatko koskaan takaisin...

Lulu the takkukasa kaipaa myös eläinlääkärikäyntiä, johan siitä viime kerran "keritsemisestä" alkaa olla vuosi... Takkujen setviminen on aivan mahdotonta, kun Lulu ei anna ollenkaan lähestyä kamman ja saksien kanssa. Satunnaisesti saatan saada kaulurista napsittua takkuja irti, mutta nyt niitä on taas tullut jo kylkiinkin. Eiköhän takuton Lulu ole sitten taas onnellisempi, kun sen ei pitkään aikaan tarvitse pelätä huoltotoimenpiteitä :-)

Saga voi paksusti, painoa on taas yli 5 kg ja on muutenkin ihan kivassa kunnossa. Hirveä halipula sillä on koko ajan ja joka yö tosiaan imettää Lilliä sängyssäni. Turkki sillä on totuttuun tapaan todella loistavassa kunnossa, tosin häntä kaipaisi pesua kun se tuppaa vähän rasvoittumaan. En ole vieläkään täysin päättänyt, tuleeko sille joskus pentuja vielä vai ei... Aika vaan kuluu uhkaavasti ja sen viime pennut alkavat olla jo 2,5 vuoden ikäisiä. Joten kauaa ei aikaa ole miettimiseen... Toisaalta vaikka pentuja ei tulisikaan, niin leikkauksella ei ole kiirettä. Jos kerran pari vuodessa juoksee, niin siitä ei ole haittaa kissalle eikä omistajan yöunille.

Halipallo-Iines on nykyisin pelkkää turkkia! Sitä turkkia on lähtenyt nyt kuukauden päivät ihan hirveästi, mutta edelleen se näyttää yhtä karvaiselta kuin ennenkin?!? Huima muutos siihen entiseen karvattomaan Iinekseen :-) Painoa on edelleen se 4,2 kg, ilmeisesti siitä ei nyt tulekaan lihapullaa, vaikka alussa niin pelkäsinkin. Jostain syystä Iines ei enää halua ulkoilla, sille riittää että käy alaovella kääntymässä ja juoksee hädissään takaisin sisälle! Iineksen piti lähteä nyt keväällä näyttelyihin, mutta joskushan tuon turkin tiputtamisen on näyttävä sen ulkonäössä, joten peruin ne näyttelyt joihin sen olin ilmoittanut... Katsotaan nyt millainen turkki sille kasvaa seuraavaksi - ja milloin - eihän kastraattirouvan näyttelyttämisellä ole kiire.

Iinekselle tulee 3 vuotta mittariin 9.3., joten pian on myös uusinta ultrauksen aika. Ensimmäinen HCM ultra tehtiin vuoden iässä, joten nyt on korkea aika ottaa uusinta. Samalle reissulle lähtee sitten Lillikin, ja Roope jos tilanne sitä vaatii. Roopen viimeisimmästä ultrauksesta on aikaa pari vuotta, mutta kun tila ei ole tänä aikana muuttunut, ei ole ollut tarvetta uuteen ultraukseen. Nyt voisi olla hyvä tsekata tilanne, kun tuo yleisilme on niin nuutunut.

Äiti ja tytär

Marja oli oikeassa, Iines on sittenkin saanut lisää massaa! Juuri valitin, että ei ole saanut melkein kahdessa kuukaudessa gramman grammaa... mutta olihan se kuitenkin ;-) Äsken punnitsin ja rouva oli 3991 g. Kohtahan Iines ottaa Lillin kiinni, tosin Lilli on jo neljän kilon paremmalla puolella, että Iineksen syömisinnolla siihen saattaa mennä aikaa...

Mutta on leikkaus kuitenkin pienen ihmeen tehnyt Iinekselle, se mm. syö nykyään possunsuikaleita! Nuppineulanpäänkokoisiksi pilkottuna ja kädestä syötettynä, mutta syö kuitenkin... ;-) (Lillin mielestä mikään liha ei ole syötäväksi kelpaavaa, jotenkin en ole yllättynyt siitä, että nirsoilija-äidin tytär on samanlainen kuin äitinsä). Iines kyllä söi tiineysaikanaan kalkkunaa ja kanaa, mutta nekin piti pilkkoa tosi pieniksi ja vain yhden valmistajan kalkkunat kelpasivat.

Iines on saanut karvaakin lisää ja on oikein kauniissa kunnossa :-) Turkki on tällä hetkellä aika pehmeä, mutta eiköhän se vielä muutu paremmaksi, nyt kaikki karva mitä on, on oikeastaan aluskarvaa.
Lillin 8kk kuvista ei nyt mitään huippuotoksia tullut... Eilen aamulla käytin Lillin, Iineksen ja Roopen ulkona ja Lilli ei meinannut pysyä nahoissaan, kun oli taas niin paljon vaanittavia lintuja. Raasu ei oikein tiennyt mitä tekisi, joten jähmettyi ja puoliksi maastoutui :-) Lopulta tassut oli sen verran jäässä, että suostui suosiolla tulemaan sisälle.

Alimmassa kuvassa Lilli on Siltalan Heikin kuvaamana Kuopion näyttelyssä :-) Yllättävän nätti siitä hullun näköisestä pienestä kissanpennusta on kasvanut!

Kuva: Heikki Siltala

neuter-Shamicka

It has been over a month since Iines was sterilized. Everything went brilliantly, even though I was a bit worried beforehand. Iines didn't do anything to the stitches and she recovered very fast from the operation. She didn't seem to have any pain after the surgery and wanted to go out the next day like nothing had happened.

I haven't noticed any change in her behaviour, she is as sweet as always :-) A bit surprisingly she still takes care of her "little" girl Lilli... (I don't think Lilli can even understand how lucky she is to have 2 mothers, who still take care of her...)

I hoped that Iines would gain weight after sterilization, but she hasn't gained any yet. I think she is the kind of cat who won't have any weight problems in the future... I can't imagine her ever being fat :-D She eats more than she used to, but at the moment she still weights a little over 3,8 kg. But I'm confident that she will be over 4 kg soon. She seems to be getting more coat every day :-) So she will probably be in her best condition in the winter, as always. It's quite funny actually, that she is the only one of my cats who has the best coat at winter, rest of them have it on summer-time :-)

Melkein vitivalkoinen leuka... ja kissojen painoja

No niin, eläinlääkäristä saatiin uudet konstit käyttöön ja nyt Lillin tulehtunutta leukaa on hoidettu muutaman päivän ajan samoilla korvatipoilla, joita määrättiin Roopen tulehtuneeseen takapäähän elokuussa... (sattuneesta syystä Roopea ei lääkitty niillä, joten purkki oli avaamaton ;-)) Lilli vastustelee operaatiota kovin, mutta on sitä ainetta jonkun verran saatu leukaankin hierottua. Leuassa ei enää ole juurikaan töhnää ja huulikin alkaa olla palautunut normaaliin.

Sivuvaikutuksena raksujen poistamisesta on monena iltana nähty ruokaan tyytymätön Lilsu, joka etsii tarmokkaana lempiraksujaan... jos edes yksi murunen löytyisi jostain. Mutta kai nälkä ajaa kissanpennun ruokakupille, joten eiköhän nuo uudet raksutkin ala pian maistua. Iineshän rakastaa Jamesin ja Eagle Packin raksuja, mutta tytär ei niiden mausta ole innostunut ;-)

Parempi toisaalta, etteivät kissat niitä raksuja niin rouskuttelisikaan... Zooplussan tilaus saapui tiistaina ja nyt on reilut sata purkkia / pussia erilaisia ruokia taas varastossa. Eiköhän niillä kuukausi taas pärjätä, kun ruokaa tulee kuppeihin 3-4 kertaa päivässä. Lilli on oikeastaan ainoa, joka noita märkäruokia haluaa syödä joka ruokailukerralla, joten puolikin pussia tai purkkia riittää hyvin per ruokailukerta.

Vaikka suuri osa kissoista onkin raksusyöppöjä, ovat ne yllättävän laihoja/ normaalipainoisia! Lulun pitäisi lähiaikoina lähteä rokotuksille, joten ehkä sen paino saadaan samalla selville. Veikkaan että olisi laihtunut puoli kiloa ainakin. Keväällä painoi 5,8 kg ja silloinkaan ell ei antanut noottia liiasta painosta (tosin itse olen ollut sitä mieltä että ainakin 500g on liikaa). Mitään muutoksia Lulun ruokailuihin ei ole tullut, mutta jotenkin on itse laihduttanut itseään. Kummallista!

Roopen painossa ei suuria vaihteluita ole koskaan tapahtunut, ovat varmaan Lulun kanssa suht saman painoisia. Sagan paino on myös laskenut, ilmeisesti Iineksen pentujen hoivaaminen vei siltä ylimääräiset grammat... Painoa on 4,6 kg nyt suunnilleen. Sagahan on aina ollut jojo, paino vaihtelee välillä 4 kg - reilut 5 kg :-/ Alle neljän kilon se ei kuitenkaan ole laskenut, ei edes sen suolitukoksen jälkeen, vaikka silloin tuntui ruoan imeytymisen kanssa olevan jotain ongelmia (suoltahan poistettiin pätkä, joten tilanteen normalisoituminen kesti oman aikansa).

Parivaljakko Iines ja Lilli ovatkin sitten suunnilleen saman painoisia. Lillillä painoa on 3850g ja äidillä suunnilleen saman verran. Iineksen sterilisaatiosta on kohta kuukausi, mutta painoa ei ole tullut yhtään lisää. Hyvä tietenkin ettei paisu heti kuin pullataikina, mutta olisi kiva jos maha ei jatkossa olisi enää kuopalla ;-)

Ihanaa kun viikonloppu on tulossa! Huomenna ajattelin yrittää ottaa kissoista kuvia kirpakassa syyssäässä, jos vaan mitenkään jaksan....

Like a kitten again...

Iines has transformed to a kitten again. This has happened really suddenly after the sterilization, which was less than 2 weeks ago. I don't remember if she was as wild and active as a kitten, but now she is constantly playing and running (madly ;-)) around the apartment. It's really funny actually!

Lilli is stunned to see her mother act the way she is acting now! It seems that Lilli is more mature than Iines ;-) Iines is also eating more than she used to, so I'm hoping that she will gain some weight soon. (I'm afraid to even think what kind of cat Saga will be when she is sterilized.. I still remember very clearly what she was like as a kitten!!)

Iines still sleeps next to me at nights, but she is too busy to lay on my lap during the evenings. She has fully separated herself from the mummy-life and I don't think Lilli even considers her as a mother any more. Lilli is now the one to take care of Iines and Saga takes care of both of them.. Funny girls...

Iines is now a happy(?) neuter-lady

Iines was sterlized yesterday and is now recovering from operation. Everything went well and there were no visible signs of anything odd. I was curious to find out what the uterus looked like after she has been on the pill, but nothing unusual was found.

I have been a bit stressed out about the pills... I'm not taking any pills myself, so I'm not so happy giving them to my cats either. Iines was first on the pill for 3 months before the first kittens, then I was forced to put her back on the pill when the kittens were 10 weeks old and she had already had one heat and was soon starging another one. That time she was on the pill for 4 months before the second kittens and now again little over 3 months.

I know it's probably not the wisest move to sterilize her, but still... she didn't seem to get any weight even though she was on the pill (on the contrary - she was losing weight instead). According to FIFe rules, I would have had the possibility to mate her for the third time anytime I liked, but she wasn't ready for another litter.

It would have been nice to get more kittens from her, but things don't always go as planned. At least she had two litters and I still have Lilli. Some people suggested to me that I should think about putting an implant to her, so that she would kind of be "neuter" for some time and then fertile again. I'm not saying NEVER, but at the moment that's definately not something I would want to try. After all, I would want any implants on me either, so why would I want to put something like that in my pet? OF COURSE there are benefits that maybe useful in ones breeding...

There are many things why I shouldn't have sterilized Iines - and many things why I think this was the right thing to do. The main thing is, that Lilli is already bigger and at the moment also heavier than her mother. I'm hoping that she will carry on with the lines in the future.

Iines is kind of my favourite cat - always so kind and affectionate - so I'm hoping she will get more weight, more coat and be a beautiful neuter lady :-) I'm probably taking her to some shows next year.

Iines 2,5 years

Iines is starting to grow her coat - after all, winter is coming :-) She is the only one of my cats, who has the best coat at winter, rest of the bunch have their best coat in the summer... (yes, it's crazy, but that's how it is...)

Iines 2 vuotta tänään :-)

Muistan hyvin, miten innolla odottelin Solinan synnytystä 2 vuotta sitten. Lasketun ajan tienoilla oli juuri Seinäjoen näyttely ja olin huolissani, että olisin nettipimennossa viikonlopun. Hotellilla oli kuitenkin netti, mutta en sitten kuitenkaan jaksanut illalla jonottaa omaa vuoroani koneelle. Ajattelin että eivät kuitenkaan ole syntyneet ja jos ovat, niin sieltä ei minulle riitä tyttöä. Alun perin minua edellä oli 2 kyselijää, jotka myös olivat tyttöä vailla. Mitkä olivat mahdollisuudet, että tulisi enemmän kuin 2 tyttöä - ja että se kolmas ei olisi joku surkea :-D

Sunnuntaina kun kotiuduin, minua odotti sähköpostissa viesti pennuista ja kuviakin :-) Tyttöjä oli kuin olikin kolme ja onnekseni yhdet kyselijät olivat ottaneet aiemmasta pentueesta uroksen. Toisille minua edellä oleville ei ollut niin väliä pennun tasolla, joten yhtäkkiä yllättäen olinkin listan kärjessä! Aluksi ajattelin että tietysti otan kilpsu bicolourin, siitä ei ole epäilystäkään... Jostain syystä päädyin kuitenkin ruskeatiikeri/valkeaan tyttöön seitsemäksi viikoksi, ennen kuin vaihdoin taas kilpsuun <3

En ole kyllä katunut valintaani hetkeäkään! Iines on mitä ihanin pieni pörriäinen, joka rakastaa makoilla sylissä rapsuteltavana ja seurailee minua joka paikkaan. En hankkinut Iinestä näyttelykissaksi, mutta on sillä kaikki ihan kivasti oikeilla paikoillaan ja pari titteliäkin se on saanut. Vähän laihan puoleinen se on, joten jos massaa ei vaan kerry niin ura leikkaamattomana on kyllä auttamattomasti ohi. Vaan samapa tuo :-) Ensimmäisen pentueensa Iines hoiti mallikelpoisesti ja itselläni ei ensimmäisinä viikkoina ollut muuta osaa, kuin kantaa Iinekselle ruokaa :-) Toivon mukaan toinenkin pesue hoituu yhtä helposti!