Sama halipula ulottuu myös kissakavereihin. Kun tulen töistä, käy se sen verta kierroksilla että vetää ensin itsensä lattialle pitkin pituuttaan (venyttelee) ja sen jälkeen puskee vuorotellen kättäni, Sagaa, Lulua ja Roopea. Saga yleensä suhtautuu asiaan suopeimmin ja Iines saattaa jättäytyä innokkaasti Sagan pestäväksi. Se kiehnää ja kiertelee kavereitaan sen verran paljon, että punaiset pallot ahdistuu siitä välittömästi :-D Tulee kai liikaa "iholle".
Jos en tule suoraan töistä, odottaa se jo surkeana ikkunassa. Odottaa se muutenkin, mutta normaaliin aikaan se ei liimaudu ikkunaan... Olen toisinaan käynyt kotona päiväsaikaan ja todennut, että sillon se ei ole valmiudessa.
Laiskistunutkin se tuntuu olevan, liikkuu pääasiassa vain sylin ja keittiön väliä ;-) Keittiöön se jaksaa aina juosta yhtä innoissaan, koska toivoo saavansa nameja! Kreetan matka oli sille monessa mielessä painajainen, eritoten siksi, että unohdin kertoa kissanhoitajille, että se on tottunut saamaan ainakin 2 namipuikkoa päivässä.... Olivat vaan ihmetelleet kun se keikkui vuorotellen mikron vieressä ja baarijakkaralla ja ei innostunut mistään ruoasta ;-) Mutta hyväähän se vaan teki, ettei aina saa pelkkiä herkkuja.
Harmikseni en ole kuullut juurikaan Iineksen sisaruksista, olisi kiva tietää ovatko ne samanlaisia :-) Isän ja äidin kuva kuitenkin kertoi sen, että ne tykkäävät kovin toisistaan ja äiti Solina näytti juuri yhtä innokkaalta lähtentelijältä kuin Iines ;-)
No comments:
Post a Comment