Iines joulun vietossa

Lellikki-tyttöni Iines pääsi eilen mukaani joulun viettoon... Alun perin piti ottaa mukaan vaan Roope (jonka tuloa vanhempani olivat jo innolla odottaneet useamman päivän), mutta Iines näytti niin surkealta kun olin lähdössä ilman sitä, joten olihan se otettava mukaan ;-)

Iines ei olekaan vieraillut vanhemmillani sitten pentuaikojensa, joten ensiksi piti juosta ympäri taloa ja tutkia kaikki paikat! Suurta hämmennystä aiheutti tuliterä deltta, joka siis nyt koristaa makuuhuonettani. Se oli joululahja kissoille, joten se oli kuukauden verran jemmassa joulua odottamassa. Roopella ja Iineksellä oli pieni kisa siitä, kumpi pääsisi delttan ylimmälle tasolle ensin, mutta Iines voitti suvereenisti. Roopen hypellessä ylös tasoja pitkin, Iines kiipesi sekunnissa runkoa pitkin ylös.

Ulkoilemaankin toki mentiin... Roopen mielestä tulossa oli selkeästi p*skin joulu ikinä! Se yritti ensin juoksemalla jätättää Iineksen, mutta huomasi että ei siitä eroon pääse ja että parempi oli jättäytyä jälkeen ja päästää Iines ohi. Iines kiersikin talon pariin otteeseen, Roopen luimistellessa oven pielessä.

Roopen toiveesta Iines käytiin palauttamassa iltapäivällä jo kotiin... Jonka jälkeen Roopella alkoi vasta se todellinen joulunvietto ;-) Rassukka sai vihdoin rauhassa leikkiä, olla siliteltävänä ja nukkua autuaasti punaisella sohvalla. Illalla kun kotiuduttiin, oli se aivan poikki. Jaksoi kuitenkin vielä sen verran, että kiipesi delttaan nukkumaan :-)


Roopesta ei harmi vaan saatu julkaisukelpoisia kuvia, se oli jokaisessa otetussa kuvassa niin suupielet alaspäin ;-) Se ei yksinkertaisesti kestä sitä, jos joku sen kavereista pääsee vanhemmilleni sen "seuraksi". Se talo on sen reviiriä, eikä sinne tarvita noista naikkosista ketään ;-)

Vuosi lähenee loppuaan

Aika menee niin nopeaan! Vastahan oli alkuvuosi ja eka Norleon-pentue pakkasi pienet laukkunsa ja lähti maailmalle. Nyt maailmalla on jo toinenkin pentue, joten seurailtavaa riittää ja muutamaa kasvattia on nähty ilokseni näyttelyissäkin :-)

Sagan ja Häjyn pennut ovat reilun vuoden ikäisiä :-) Remu leikattiin jo keväällä ja siitä onkin kasvanut isokokoinen kastraattikolli! Edelleen se on mun mielestä pieni poika ison pojan ruumiissa, äänikin on totuttuun tapaan aivan mini :-D Eihän sellaista voi pelätä edes näyttelyssä, vaikka miten sylkisi ja sähisisi.... Painoa Remulla on vähän reilu 6kg (kävi juuri rokotuksilla Surokin näyttelyä varten) ja hirveästi enempää ei kyllä tarvitse tulla. Remua tulee nähtyä sattuneesta syystä aika usein ;-) Se meneekin usein aivan sekaisin kun sille vähän juttelee ja kaatuu jalkoihin puskemaan ja juttelemaan. Hassu poika!

Karkki on ilmeisesti Turun näyttelyn jälkeen kokenut jonkun muutoksen, aikuistumisen?!?, ja on ollut vähän jotenkin seesteisempi.... Karkin olisi määrä tavata poikaystävänsä Jimi Jäämies ensi vuoden puolella, joten suku jatkuu ainakin sitä kautta :-) Karkki on ehkä eniten äitinsä tapainen joka paikan höylä ja ainainen "räpätäti"... Punainen väri on aivan uskomattoman punainen! Odotan innolla milloin neiti on vihdoin täydessä turkissa!

Sibin näin viimeksi kynttiläkutsuilla ja oli yhtä karvainen ja ihana kuin aina <3 Jos Niskaset eivät sitä olisi niin aikaisin varanneet, niin en varmaan olisi sitä myynyt ollenkaan... Sibi on iloinen touhottaja, joka on aina kaikessa mukana! Sibillä oli eka kiima vasta nyt vuoden iässä ja neiti varmaan siirtyy piakkoin kastraattikerhoon.

Sunnaa en yrityksistä huolimatta ole nähnyt luovutuksen jälkeen... Raha ja aikatauluongelmat ovat vielä ainakin koituneet matkasuunnitelman tuhoksi! Kuvia ja kuulumisia onneksi tulee miltei viikoittain :-) Sunnalla on edelleen iiiiisooot tassut ja muutenkin on muhkean kokoinen. Täytyisi nähdä livenä, mutta ilmeisesti Lulu kalpenee tämän ilmestyksen rinnalla. Sukunsa tapaan Sunna ei ketään väistele, ja siitä johtuen ei oikein lauman vanhempien "marttojen" kanssa tule niin hyvin toimeen... Onneksi Sunnalla on kuitenkin erityisoikeuksia, saa edelleen nukkua isäntäväen tyynyjen välissä, vaikka muilla kissoilla ei ole asiaa makuuhuoneeseen ;-) Sunnalle on myös tiedossa pentuja tulevaisuudessa, poikaystäväkin löytyy kotipuolesta.

Iineksen ipanat täyttävät maanantaina 6 kuukautta ja alkavat olla nuoria kissoja jo :-) Santun luona kävin juuri ja Santtu oli kasvanut paljon ja saanut karvaakin! Vaikka ruskea ei lempivärini olekaan, niin kyllä vaan puhdas ja kiiltävä ruskea turkki on hieno. Häntäkin oli hieno puuhka ja tosiaan PITKÄ :-) Santtu menettää pallinsa todennäköisesti ensi vuoden alussa ja voi sitten keskittyä vaan kasvamiseen ja löhöilyyn :-)

Mila-neiti oli yhtä viehkeä kuin aina... Reipas ja rohkea ja tuhatjalkainen! Molemmat naperot ovat tajunneet äitinsä elämänasenteen ;-) Kunhan nameja riittää, niin kaikki on enemmän kuin hyvin... Lapset vaan tuppaavat olemaan sen verran innokkaita, että sormet meinaa mennä namien mukana... Iines kun muistaa aina varoa, ettei vaan kynsi tai hammas vahingossakaan osu ihmiseen ;-)

Ellaa on kova ikävä! Katselin juuri pentukuvia ja se oli kyllä hauska ipana :-) Jos ei Teijan perhe sitä olisi omakseen halunnut, niin olisi jäänyt tänne asumaan. Ehkä Ellalle on kuitenkin kiva, että saa asua ainoana prinsessana... Täällä olisi voinut helpolla jäädä ainakin ylisosiaalisen äitinsä varjoon. Iines selvästi halusi päästä eroon lapsistaan ja niinhän sen tietty kuuluu mennäkin... Hassua sinänsä, että Sunna ja Ella olivat saman verran "yliaikaa" ja Sagalle Sunnan jaloissa pyöriminen ei ollut mikään ongelma. Iines sen sijaan oli aivan kypsä siihen, että ei saanut rauhassa edes hoitaa kauneuttaan, kun Ella yritti koko ajan päästä tissille.


Uusia pentusuunnitelmia on tehty ja niiden toteuttaminen riippuu lähinnä nyt Iineksestä ;-) Joka ei muuten juokse, vaikka välillä viitteitä antaakin siihen suuntaan. Peruin sen osallistumisen Kuopiostakin, kun ajattelin että varmasti juoksee ennen sitä... Vaan kun ei niin ei. Ei auta nyt muu kuin odotella ;-)

Santtu melkein 6 kk :-)

Kävin eilen pitkästä aikaa moikkaamassa Santtua! :-) Poika olikin kovasti kasvanut sitten viime näkemän ja näytti turkin kera aivan erilaiselta kuin ennen! Hieno pitkä häntä heilui innokkaasti, kun Santtu maisteli äitinsä ja siskojensakin hyviksi toteamia namipuikkoja ;-)

Vähän oli samaa "vikaa" kuin Milassa ;-) Meinasi sormet lähteä mukaan, kun tarjosin nameja... Kamera jäi tietty kotiin (niin tyypillistä), mutta ehkä saan lähipäivinä vähän uusia kuvia kuitenkin. Santulla on hetkittäin ollut mahan kanssa vähän probleemia, mutta siitä huolimatta painoa oli kertynyt nelisen kiloa. Eiköhän Santusta vielä kasva iso poika!

Nyt kun juuri viikko sitten näin Milan, täytyy todeta että olivat jotenkin enemmän saman näköisiä kuin ennen :-) Tunnistaa kyllä, että ovat samasta pentueesta. Iines ei eläessään ole ollut yhtä riehakas kuin poikansa, joten ehkä vauhtia on vähän tullut Kassu-iskältä :-) Santun kynsissä on kokenut kovia mm. "mummolan" tunnearvoltaan mittaamaton orkidea.... Joulu varmaan tuo vielä lisää meriittejä pojan tuholistaan ;-)

Harmi että Ella asuu sen verran kaukana, että siellä ei niin vaan piipahdeta :-/

Kuopion kuulumisia

Kotiuduttiin Hannan kanssa Kuopiosta eilen illalla puoli yhdeksän aikaan. Kolme ja puoli tuntia matka kesti molempiin suuntiin, ei juurikaan ollut vaikutusta sillä, että mennessä ajoin vähän kovempaa kun ei ollut muuta liikennettä.

Oli todella kiva viikonloppu, vaikkakin nyt on aika väsynyt olo! Kiitos Hannalle ja Marikalle seurasta :-) Oli kiva nähdä Remu ja Mila näyttelyssä ja kuulla, mitä mieltä tuomarit niistä olivat. Remu oli lauantaina noussut vähän väärällä jalalla, mutta se ei Alexander Platzia haitannut. Remu sai kivat arvostelut ja kävi vielä vähän ärisemässä tp-valinnoissakin. Sunnuntaina oli jo paremmalla mielellä (liekö häkin paikan vaihdolla ollut osuutta asiaan) ja käyttäytyi ihan normaalisti :-) vp valinnassa sininen kastraattipoika vie voiton, joten Remun ei tarvinnut enää sunnuntaina arvostelun jälkeen käväistä missään.

Mila oli ekassa näyttelyssään ja ikää neidille on kertynyt 5,5 kuukautta. Mila oli oikein reipas ja rohkea ja hetkittäin sillä oli myös tuhat jalkaa :-D Lauantaina Mila oli paneelissa asti ja sai oman tuomarinsa äänen :-) Sunnuntaina Mila sai kivat arvostelut, mutta vp ja tp meni sivu suun. Hyvää kokemusta pienelle neidille ja ehkäpä näyttelyura vielä jatkuu ensi vuonna!

Näyttely lähestyy

Tänään on ollut sellainen päivä, että käämit on meinanneet palaa useampaan otteeseen. Ei niin hyvän työpäivän jälkeen en yhtään hämmästynyt, kun auto ei palautunutkaan huollosta... Joku tilattu osa olikin väärä ja uusi tulee huomenna. Toivon mukaan saan auton kuitenkin huomenna, kun tarkoitus olisi sillä lähteä lauantai aamuna Kuopioon! Mutta eiköhän se valmistu...

Olisin tosin tarvinnut sitä autoa tänäänkin, joten sen puuttuminen hankaloitti ja sotki aikatauluja. Kotiin kävelin töistä ihan hetkessä, se nyt ei mihinkään vaikuttanut mitään. Sen jälkeen kun kissat oli ruokittu, piti lähteä lainaamaan äidin ompelukonetta. Sinne en enää ehtinytkään kävellä, vaan ajattelin että pyörällähän pääsee nopsaan. Muuten ihan kiva, mutta paikoittain oli liukasta vaikka oli mukamas ihan vesikeli! En onneksi sentään kaatunut, minä + pyörä on aina ollut vaarallinen yhdistelmä...

Sitten vaan verhoja tekemään. Yllättävän kauan vierähti, vaikka vähän oikaisin ja tein kolmen seinäkappaleen sijaan yhden yhtenäisen. Kiva vaan, että "pienen" mittausvirheen takia palanen oli 3 senttiä liian lyhyt! Pienen sadattelun jälkeen tein sitten lisäpalan, joka ikävä kyllä ei ole kovin kaunis... Kattopalan kanssa ei kauaa tuhraantunut, mutta hups yllättäen kello olikin jo puoli kahdeksan. Pari tuntia siis ahersin verhojen kanssa, vaikka olin luvannut olla "kuuden aikaan" jo tarkastamassa Remun näyttelykunnon.

Ompelemisen aikana oli satanut kivasti räntää, joten hylkäsin pyörän ja sain kyydin Hannalle saakka. Remulta napsastiin kynnet, mutta muuta ei nyt tehty. Pakko tehdä vielä uusi reissu huomenna, kun Remu tarttee matkalle isomman kuljetuskopan. Sitä en tietty saanut pyörällä kuskattua, enkä enää käynyt verho-projektin jälkeen kotona kääntymässä. Pikavisiitin jälkeen kävelin kotiin ja kellohan olikin jo yhdeksän. Siinähän se ilta vierähti ;-) En tiedä olisiko se auto nyt hirveästi noita hommia nopeuttanut, mutta kyllä matkoihin tuhraantui varmaan reilu puoli tuntia kuitenkin.

Huomenna olisi tarkotus kissavahtien iloksi siivota ja tietty pakata Remun ja Milan näyttelykamat ;-) plus yrittää mennä ajoissa nukkumaan. Lähtö on neljän pintaan viimeistään, joten ei parane kukkua taas yömyöhään niin kuin normaalisti...

Sagalla on sunnuntaina muuten synttärit! En kyllä mitenkään voi käsittää, että se on kohta ollut täällä "sulostuttamassa" meitä läsnäolollaan jo 4 vuotta! Maaliskuun alkua se oli, kun se tänne kotiutui. Täytyy varmaan ostaa näyttelystä sille joku synttärilahja, joka muuten EI ole ruokaa... Rouva kun on vähän syksyn mittaan kerännyt massaa... Kilvan syövät herkkuja Iineksen kanssa, toinen vaan on silti luurangonlaiha ja toinen paisuu kun pullataikina ;-)

Isrok's show in Kuopio 6 - 7.12.

Next weekend me, Hanna and Remu are going to Kuopio! Remu has had a long break from the shows, so it will be interesting so see how he will behave ;-) He will be in the neuter class for the first time.

Mila is attending the kitten class for the first time :-) She will turn 6 months later this month, so it will be the first and last time as a kitten. I'm hoping to see her in Jyväskylä next year, but that remains to be seen ;-)

Iines was also going to Kuopio, but I cancelled her entry. I'm actually quite happy about it, since she already became IC. I think I will bring her to class 5 some day, but now it's not the time :-)