Aika menee niin nopeaan! Vastahan oli alkuvuosi ja eka Norleon-pentue pakkasi pienet laukkunsa ja lähti maailmalle. Nyt maailmalla on jo toinenkin pentue, joten seurailtavaa riittää ja muutamaa kasvattia on nähty ilokseni näyttelyissäkin :-)
Sagan ja Häjyn pennut ovat reilun vuoden ikäisiä :-) Remu leikattiin jo keväällä ja siitä onkin kasvanut isokokoinen kastraattikolli! Edelleen se on mun mielestä pieni poika ison pojan ruumiissa, äänikin on totuttuun tapaan aivan mini :-D Eihän sellaista voi pelätä edes näyttelyssä, vaikka miten sylkisi ja sähisisi.... Painoa Remulla on vähän reilu 6kg (kävi juuri rokotuksilla Surokin näyttelyä varten) ja hirveästi enempää ei kyllä tarvitse tulla. Remua tulee nähtyä sattuneesta syystä aika usein ;-) Se meneekin usein aivan sekaisin kun sille vähän juttelee ja kaatuu jalkoihin puskemaan ja juttelemaan. Hassu poika!
Karkki on ilmeisesti Turun näyttelyn jälkeen kokenut jonkun muutoksen, aikuistumisen?!?, ja on ollut vähän jotenkin seesteisempi.... Karkin olisi määrä tavata poikaystävänsä Jimi Jäämies ensi vuoden puolella, joten suku jatkuu ainakin sitä kautta :-) Karkki on ehkä eniten äitinsä tapainen joka paikan höylä ja ainainen "räpätäti"... Punainen väri on aivan uskomattoman punainen! Odotan innolla milloin neiti on vihdoin täydessä turkissa!
Sibin näin viimeksi kynttiläkutsuilla ja oli yhtä karvainen ja ihana kuin aina <3 Jos Niskaset eivät sitä olisi niin aikaisin varanneet, niin en varmaan olisi sitä myynyt ollenkaan... Sibi on iloinen touhottaja, joka on aina kaikessa mukana! Sibillä oli eka kiima vasta nyt vuoden iässä ja neiti varmaan siirtyy piakkoin kastraattikerhoon.
Sunnaa en yrityksistä huolimatta ole nähnyt luovutuksen jälkeen... Raha ja aikatauluongelmat ovat vielä ainakin koituneet matkasuunnitelman tuhoksi! Kuvia ja kuulumisia onneksi tulee miltei viikoittain :-) Sunnalla on edelleen iiiiisooot tassut ja muutenkin on muhkean kokoinen. Täytyisi nähdä livenä, mutta ilmeisesti Lulu kalpenee tämän ilmestyksen rinnalla. Sukunsa tapaan Sunna ei ketään väistele, ja siitä johtuen ei oikein lauman vanhempien "marttojen" kanssa tule niin hyvin toimeen... Onneksi Sunnalla on kuitenkin erityisoikeuksia, saa edelleen nukkua isäntäväen tyynyjen välissä, vaikka muilla kissoilla ei ole asiaa makuuhuoneeseen ;-) Sunnalle on myös tiedossa pentuja tulevaisuudessa, poikaystäväkin löytyy kotipuolesta.
Iineksen ipanat täyttävät maanantaina 6 kuukautta ja alkavat olla nuoria kissoja jo :-) Santun luona kävin juuri ja Santtu oli kasvanut paljon ja saanut karvaakin! Vaikka ruskea ei lempivärini olekaan, niin kyllä vaan puhdas ja kiiltävä ruskea turkki on hieno. Häntäkin oli hieno puuhka ja tosiaan PITKÄ :-) Santtu menettää pallinsa todennäköisesti ensi vuoden alussa ja voi sitten keskittyä vaan kasvamiseen ja löhöilyyn :-)
Mila-neiti oli yhtä viehkeä kuin aina... Reipas ja rohkea ja tuhatjalkainen! Molemmat naperot ovat tajunneet äitinsä elämänasenteen ;-) Kunhan nameja riittää, niin kaikki on enemmän kuin hyvin... Lapset vaan tuppaavat olemaan sen verran innokkaita, että sormet meinaa mennä namien mukana... Iines kun muistaa aina varoa, ettei vaan kynsi tai hammas vahingossakaan osu ihmiseen ;-)
Ellaa on kova ikävä! Katselin juuri pentukuvia ja se oli kyllä hauska ipana :-) Jos ei Teijan perhe sitä olisi omakseen halunnut, niin olisi jäänyt tänne asumaan. Ehkä Ellalle on kuitenkin kiva, että saa asua ainoana prinsessana... Täällä olisi voinut helpolla jäädä ainakin ylisosiaalisen äitinsä varjoon. Iines selvästi halusi päästä eroon lapsistaan ja niinhän sen tietty kuuluu mennäkin... Hassua sinänsä, että Sunna ja Ella olivat saman verran "yliaikaa" ja Sagalle Sunnan jaloissa pyöriminen ei ollut mikään ongelma. Iines sen sijaan oli aivan kypsä siihen, että ei saanut rauhassa edes hoitaa kauneuttaan, kun Ella yritti koko ajan päästä tissille.
Uusia pentusuunnitelmia on tehty ja niiden toteuttaminen riippuu lähinnä nyt Iineksestä ;-) Joka ei muuten juokse, vaikka välillä viitteitä antaakin siihen suuntaan. Peruin sen osallistumisen Kuopiostakin, kun ajattelin että varmasti juoksee ennen sitä... Vaan kun ei niin ei. Ei auta nyt muu kuin odotella ;-)
Sagan ja Häjyn pennut ovat reilun vuoden ikäisiä :-) Remu leikattiin jo keväällä ja siitä onkin kasvanut isokokoinen kastraattikolli! Edelleen se on mun mielestä pieni poika ison pojan ruumiissa, äänikin on totuttuun tapaan aivan mini :-D Eihän sellaista voi pelätä edes näyttelyssä, vaikka miten sylkisi ja sähisisi.... Painoa Remulla on vähän reilu 6kg (kävi juuri rokotuksilla Surokin näyttelyä varten) ja hirveästi enempää ei kyllä tarvitse tulla. Remua tulee nähtyä sattuneesta syystä aika usein ;-) Se meneekin usein aivan sekaisin kun sille vähän juttelee ja kaatuu jalkoihin puskemaan ja juttelemaan. Hassu poika!
Karkki on ilmeisesti Turun näyttelyn jälkeen kokenut jonkun muutoksen, aikuistumisen?!?, ja on ollut vähän jotenkin seesteisempi.... Karkin olisi määrä tavata poikaystävänsä Jimi Jäämies ensi vuoden puolella, joten suku jatkuu ainakin sitä kautta :-) Karkki on ehkä eniten äitinsä tapainen joka paikan höylä ja ainainen "räpätäti"... Punainen väri on aivan uskomattoman punainen! Odotan innolla milloin neiti on vihdoin täydessä turkissa!
Sibin näin viimeksi kynttiläkutsuilla ja oli yhtä karvainen ja ihana kuin aina <3 Jos Niskaset eivät sitä olisi niin aikaisin varanneet, niin en varmaan olisi sitä myynyt ollenkaan... Sibi on iloinen touhottaja, joka on aina kaikessa mukana! Sibillä oli eka kiima vasta nyt vuoden iässä ja neiti varmaan siirtyy piakkoin kastraattikerhoon.
Sunnaa en yrityksistä huolimatta ole nähnyt luovutuksen jälkeen... Raha ja aikatauluongelmat ovat vielä ainakin koituneet matkasuunnitelman tuhoksi! Kuvia ja kuulumisia onneksi tulee miltei viikoittain :-) Sunnalla on edelleen iiiiisooot tassut ja muutenkin on muhkean kokoinen. Täytyisi nähdä livenä, mutta ilmeisesti Lulu kalpenee tämän ilmestyksen rinnalla. Sukunsa tapaan Sunna ei ketään väistele, ja siitä johtuen ei oikein lauman vanhempien "marttojen" kanssa tule niin hyvin toimeen... Onneksi Sunnalla on kuitenkin erityisoikeuksia, saa edelleen nukkua isäntäväen tyynyjen välissä, vaikka muilla kissoilla ei ole asiaa makuuhuoneeseen ;-) Sunnalle on myös tiedossa pentuja tulevaisuudessa, poikaystäväkin löytyy kotipuolesta.
Iineksen ipanat täyttävät maanantaina 6 kuukautta ja alkavat olla nuoria kissoja jo :-) Santun luona kävin juuri ja Santtu oli kasvanut paljon ja saanut karvaakin! Vaikka ruskea ei lempivärini olekaan, niin kyllä vaan puhdas ja kiiltävä ruskea turkki on hieno. Häntäkin oli hieno puuhka ja tosiaan PITKÄ :-) Santtu menettää pallinsa todennäköisesti ensi vuoden alussa ja voi sitten keskittyä vaan kasvamiseen ja löhöilyyn :-)
Mila-neiti oli yhtä viehkeä kuin aina... Reipas ja rohkea ja tuhatjalkainen! Molemmat naperot ovat tajunneet äitinsä elämänasenteen ;-) Kunhan nameja riittää, niin kaikki on enemmän kuin hyvin... Lapset vaan tuppaavat olemaan sen verran innokkaita, että sormet meinaa mennä namien mukana... Iines kun muistaa aina varoa, ettei vaan kynsi tai hammas vahingossakaan osu ihmiseen ;-)
Ellaa on kova ikävä! Katselin juuri pentukuvia ja se oli kyllä hauska ipana :-) Jos ei Teijan perhe sitä olisi omakseen halunnut, niin olisi jäänyt tänne asumaan. Ehkä Ellalle on kuitenkin kiva, että saa asua ainoana prinsessana... Täällä olisi voinut helpolla jäädä ainakin ylisosiaalisen äitinsä varjoon. Iines selvästi halusi päästä eroon lapsistaan ja niinhän sen tietty kuuluu mennäkin... Hassua sinänsä, että Sunna ja Ella olivat saman verran "yliaikaa" ja Sagalle Sunnan jaloissa pyöriminen ei ollut mikään ongelma. Iines sen sijaan oli aivan kypsä siihen, että ei saanut rauhassa edes hoitaa kauneuttaan, kun Ella yritti koko ajan päästä tissille.
Uusia pentusuunnitelmia on tehty ja niiden toteuttaminen riippuu lähinnä nyt Iineksestä ;-) Joka ei muuten juokse, vaikka välillä viitteitä antaakin siihen suuntaan. Peruin sen osallistumisen Kuopiostakin, kun ajattelin että varmasti juoksee ennen sitä... Vaan kun ei niin ei. Ei auta nyt muu kuin odotella ;-)
No comments:
Post a Comment