...sitä pienet perässä!
Illalla olin pesemässä hampaita silmät ristissä, kun huomasin yhtäkkiä Iineksen keikkuvan vessan oven päällä! Aivan äänettömästi se oli sinne ponkaissut ja tassutteli kuin nuorallatanssija ovea päästä päähän. Hädissäni sitten kuitenkin menin hakemaan tuolia ja "pelastamaan" rouvaa pulasta. Ihan nätisti se antoi ottaa itsensä alas, mutta en ollut edes saanut sitä vielä lattialle asti, kun kuului kolahdus: Lilsu oli halunnut tietysti seurata äitinsä esimerkkiä!
Tytär ei ole ihan äitinsä veroinen hyppääjä, mutta kyllä se oven päälle päätyi kuitenkin. Oli aika huojuvan näköisessä asennossa, eikä todellakaan liikkunut. Hyvä niin, veikkaan että olisi pudonnut saman tien ;-) Iines siis äkkiä maahan ja sen jälkeen nappaamaan Lilsu syliin.
Onneksi eivät sen enempiä hyppyharjoituksia tehneet, tai jos tekivät, en niihin herännyt. Iines on ketterä kiipeämään ja hyppimään, mutta pikkutypykällä on vielä harjoittelemista... :-)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment