Lellikki-Lilli

Minkäs teet, kun on seurannut pienen kissaneidon elämää ensi hetkestä alkaen, on sille vaikea olla mistään vihainen tai kieltää siltä mitään...

Tänä aamuna olin lähdössä lenkille seitsemän aikaan, mutta kun Lilli huomasi aikeeni, yritti se heti kovasti puskea ja jutella ja nousta minua vasten - oikein mankuen, että pääsisi ulos. Ei siinä muu auttanut, kuin ottaa valjaat esiin ja Lillihän itse oikein hyppää että saa päänsä niistä läpi. Lintupaisti jäi tälläkin kertaa saamatta ja tassut meinasi 14 miinusasteen johdosta vähän jäätyä, mutta siitä huolimatta sisälle palasi onnellinen kissaneiti.


Muut olivatkin vähän nyreämpiä, koska aika ei riittänyt muiden ulkoiluun, kun oma lenkkikaveri jo odotteli pihalla ;-) Täytyy illalla tehdä uusi ulkoilukierros, jotta Roope ei ihan masennu.

Jännä juttu miten Lillistä tuli alusta asti sellainen fiilis, että "tätä ei vaan voi myydä". Osansa tietysti oli Lillin omalla sinnikyydellä, se kun koko ajan kiipesi viereen ja söpöili... Kun Iines huusi lapsiaan, muut menivät sen luo ja Lillin minun luokseni :-D Odotan innolla Lillin lapsia, mutta mitään kiirettä niillä ei ole. Lilli on niin lapsi vielä, ettei sitä voi ajatellakaan astuttavansa. Iines oli paljon kypsempi samassa iässä ja sehän lähtikin Kassun kanssa treffeille ollessaan 1v 1 kk ikäinen. En voi kuvitella, että torstaina vuoden täyttävä neitokainen olisi kuukauden kuluttua yhtään tuon aikuisempi. Siispä odotellaan, ainakaan vielä ei ole kiirettä poikaystävän leikkautuksella, joten siinä mielessä ollaan hyvässä tilanteessa :-)

Toisaalta Lillillä on todennäköisesti apunaan omistautuva keinoemonsa Saga, joten ihan yksin se ei projektiin joudu. Luulisin että Saga avustaa mielellään Lilliä, kun oli niin innokas Iineksen pentujen suhteen. Mutta eihän sitä koskaan tiedä :-)